|
|
Lukijoille tiedoksi: Suosittelen lukemaan ensin kirjoituksen "Soopeli" ennen tätä tekstiä, joka juuri parhaillaan on edessäsi. MinkkiMinkki, Suomeen tuotu tuholainenNuorempana luin lehdistä minkkitarhoihin tehdyistä iskuista. Tiesin että minkkejä kasvatetaan tarhoissa niiden arvokkaiden turkkien vuoksi. Tavallaan pystyin vähän ymmärtämäänkin minkkien vapauttajia. Ajattelin että minkit kuuluvat luontoon. Mutta silloin en ymmärtänyt koko asiaa. En tiennyt minkistä tarpeeksi.Minkki (Mustela vison) on Pohjois-Amerikasta Suomeen turkiseläimeksi tuotu vesikon kaltainen pieni petoeläin. Minkki syö enimmäkseen kalaa ja viihtyy hyvin Suomen sisävesissä ja rannoilla, sillä Suomi muistuttaa ilmastoltaan minkin alkuperäistä levinneisyysaluetta. Minkki saalistaa kaikenlaisia ravinnoksi kelpaavia eläimiä, jotka liikkuvat minkin elinpiirissä rantojen läheisyydessä. Koska minkkejä on päässyt ja päästetty karkuun turkistarhoista, villiminkit ovat nopeasti levinneet Suomen luontoon. Suomi on yhä otollista vesilintujen pesimäaluetta, mutta minkkien yleistyminen vaarantaa vesikkojen, sorsien, yleensä vesilintujen ja muidenkin Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluvien eläinten olemassaolon. Minkin saalistustapaa voidaan kuvailla rosvoavaksi, sillä minkki tappaa enemmän kuin jaksaa syödä. Syömättä jääneet saaliit löytyvät toisinaan mätänemistilassa rannoilta. Jos minkki esimerkiksi ottaa kohteekseen sorsapoikueen, se vie ensin kaikki pikkusorsat ja lopuksi vielä emonkin. Minkki ei harkitse, montako se jaksaa syödä, vaan tappaa nälkäänsä niin monta kuin saa kiinni ja vasta sitten syö saaliinsa. Turkiseläimenä minkki ei ole mitenkään korvaamaton, vaan eräs toinen näätäeläin, nimittäin soopeli on turkkinsa vuoksi hyvin arvostettu. Soopeli on myös alkuperäinen Euraasian laji, jonka levinneisyysalue on joskus ilmeisesti yltänyt myös nykyisen Suomen alueelle. Soopeli ei ole saalistustavoiltaan minkin kaltainen hillitön vesilintujen tuhoaja. Lopullinen ratkaisu minkkikysymykseenTarhaminkit Suomessa ja koko Euraasian mantereella on joko nyljettävä turkiksiksi tai myytävä Amerikkaan, mistä kyseinen laji on alkujaan tänne tuotu. Villiminkit on hävitettävä metsästämällä ja pyydyksillä Suomesta ja koko Euraasian mantereelta viimeistä yksilöä myöten. Tavoite voi tuntua mahdottomalta, ottaen huomioon Suomen vesistöjen runsauden.Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että ihminen on täysin vahingossa hävittänyt sukupuuttoon useita eläinlajeja koko maailmasta. Tätä taustaa vasten minkin tarkoituksellinen ja määrätietoinen sukupuuttoon hävittäminen tältä mantereelta ei olekaan mahdotonta, vaikka se varmasti ottaakin aikansa. Ensimmäiseksi minkkiongelman alkuperäinen syy täytyy poistaa. Tämä tarkoittaa minkkien tarhauksen ja tarhaminkkien lopettamista ja minkkitarhauksen kieltämistä lailla. Olemassaolevat jalostetut minkkikannat voidaan myydä siirtymäajan puitteissa vaikkapa Kanadaan. Muiden turkiseläinten tarhaukseen ei liene tarvetta puuttua. Tietysti on mahdollista että myös joidenkin muiden eri mantereelta tuotujen vahingollisten lajien olemassaoloon Suomessa on puututtava samalla tavoin kuin minkin kohdalla. Villiminkkien pyydystämisen tehostamiseksi on säädettävä kohtuullinen tai houkuttelevan runsas tapporaha, sillä pelkästään viranomaistoimin minkkejä ei koskaan saada tapettua sukupuuttoon Suomesta. Tälle mantereelle kuulumattoman vahinkoeläimen pyydystäminen ja metsästys on tehtävä lailliseksi maanomistajan luvasta riippumatta, sillä on maanomistajia, jotka vastustavat kaikkea metsästystä sen tarkoituksesta riippumatta. Toisin sanoen minkin pyydystämisestä ja tappamisesta on tehtävä jokamiehenoikeus, samoin kuin metsien marjojen ja sienten poimiminenkin ovat jokamiehenoikeuksia. Minkkien pyydystämisen ja metsästyksen motivaatiota voidaan lisäksi parantaa kieltämällä sorsanmetsästys niissä maakunnissa, joissa yksikin villiminkki on havaittu elossa. Tällä tavoin toivottavasti saataisiin myös innokkaimmat sorsanmetsästäjät yllytettyä perusteellisiin minkinhävitystalkoisiin. Loukkupyynnin menetelmiä ja muuta minkin pyydystämiseen liittyvää tietämystä täytyy edistää valtion tuella ja keskitetysti. Tähän tarkoitukseen Internet soveltuu erityisen hyvin, mutta monet metsästäjät ja luonnossa liikkuvat ihmiset eivät käytä tietokonetta, eivätkä selaa Internetiä, joten heitä varten jokin muukin tiedotuskanava on luotava. Suomalaiset ovat mökkikansaa ja kesämökit yleensä sijaitsevat rauhallisten sisävesistöjen rannoilla, eli juuri sellaisessa ympäristössä, jossa minkkikin viihtyy. Siksi mökkikansalaisille voitaisiin perustaa oma aikakauslehti, jonka liitteenä tulisi myös säännöllisesti oppaita vahinkoeläinten hävittämiseen. Kerääntyvät ohjeet voitaisiin myös kerätä kirjoiksi, joita painettaisiin valtion tuella. Loppujen lopuksi kyse on hyvin yksinkertaisesta arvovalinnasta: Kumpi on Suomelle arvokkaampi; yksi Amerikasta Suomeen tuotu petoeläinlaji, joka aiheuttaa uhan Suomen eläimistölle, vai Suomen alkuperäinen eläimistö? Lopuksi, kun minkki on hävitetty tältä mantereelta, elvytetään vesikon ja soopelin luonnonvaraisia kantoja. Vesikko ja soopeli on myös pidettävä rauhoitettuina, kunnes ne ovat yleistyneet riittävästi. Ikään kuin vakuudeksi, tässä on toisaalta kopioitu uutinen:
Jos sinua huolettaa Suomen alkuperäisen eläinlajiston
tulevaisuus ja haluat ihmisten saavan lisää tietoa minkistä,
kopioi omalle sivullesi
tämä linkki:
|