Vaalijärjestelmän luonne vaikuttaa osaltaan aktiivisuuteen. Hätäisimmät ovat jo ehdottaneet, että nykyisestä ns. yhden vaalipiirin mallista luovuttaisiin. Näin ehdokkaat tulisivat "lähemmäksi" kansalaisia. Ajatus saattaa ensikuulemalta tuntua järkevältä, mutta kriittistä tarkastelua se ei kestä.
1996 Eurovaaleissa yli puolet äänestäjistä antoi äänensä ehdokkaalle, joka oli hänen oman vaalipiirinsä ulkopuolelta. Jos äänestäjiltä vietäisiin mahdollisuus valita vapaasti kaikista tarjolla olevista ehdokkaista parhaana pitämänsä, on selvää että äänestysprosentti laskisi edelleen. 1999 eurovaalien äänestysprosentti ei romahtanut yhden vaalipiirin systeemin vuoksi vaan siitä huolimatta.
Vaalipiireillä on lukuisia demokratian kannalta kielteisiä ominaisuuksia. Vaalipiirisysteemi mm. estää perustuslakiin kirjatun yleisyyden ja yhtäläisyyden toteutumisen käytännössä, kannustaa siltarumpupolitikointiin, rajoittaa kansalaisten poliittista valinnanvapautta ja heikentää suhteellisuuden toteutumista. Vaalien suhteellisuus toteutuu kun esim. 10% äänimäärällä saa 10% paikoista. Mitä enemmän vaalipiirejä, sitä heikommin suhteellisuus toteutuu ja sitä huonommin vaalitulos vastaa kansan tahtoa.
Pienissä vaalipiireissä ehdokkaat ovat maantieteellisesti lähellä. Niissä kansalaiset joutuvat kuitenkin tekemään valintansa ehdokkaista, jotka ovat poliittisesti kauempana heistä kuin mikä olisi mahdollista koko maan ollessa yhtenä vaalipiirinä. Poliittinen läheisyys on maantieteellistä läheisyyttä tärkeämpää. Edustajien tarkoitus ei ole edustaa maantieteellisiä alueita vaan äänestäjiään.
Alueellisuus on toki legitiimi kriteeri ehdokasta valittaessa. On selvä puute, että nykyinen vaalitapa ei salli kansalaisen rajata ääntään hyödyttämään vain oman alueensa ehdokkaita. Toisaalta vaalipiirit pakottaisivat kansalaisen valitsemaan rajoitetusta joukosta ehdokkaita. Siis vaalipiirit vai ei? - Ajatteluamme vaivaa joko-tai-syndrooma.
Ehdolliset vaalipiirit ovat ratkaisu ongelmaan. Ehdolliset vaalipiirit toimivat siten, että kansalainen voi itse päättää, haluaako hän kohdistaa äänensä oman alueensa ehdokkaille vai valita koko maan tarjonnasta. Jokaisella tulisi olla oikeus kohdentaa äänensä omalle alueelleen. Ketään ei saisi kuitenkaan pakottaa ylhäältä annettujen vaalipiirien rajoihin. Nykyinen järjestelmä rikkoo ensimmäistä vaadetta. Klassisiin vaalipiireihin perustuva järjestelmä rikkoisi toista vaadetta. Ehdolliset vaalipiirit toteuttavat molemmat vaateet.
Eurovaalit on käyty korostetusti henkilövaaleina, koska puolueiden Eurooppa-ohjelmat eivät erotu kansalaisille mielekkäällä tavalla. Pahimmillaan puoluelista on jakaantunut jyrkkiin euroskeptikkoihin ja eurofiileihin. Vaalijärjestelmän tulisi kyetä ilmentämään sitä, että kansalaiset valitsevat ensisijaisesti henkilöä ja vasta toissijaisesti puoluetta. Kansalaisella tulisi olla oikeus varmistaa, ettei hänen esim. euromyönteiselle ehdokkaalle antamansa ääni hyödytä saman puolueen euroskeptikkoa. Vaaleihin saataisiin lisää mielekkyyttä, jos puhtaasta puoluevaalista siirryttäisiin henkilövaalin suuntaan. Toisaalta puhdas henkilövaali heikentäisi suhteellisuutta.
Suhteellinen täsmävaali (STV) on ratkaisu ongelmaan. STV:ssä yhdistyy lista- ja henkilövaalien hyvät puolet. STV:ssä äänestäjä voi äänestä puoluelistoja kuitenkin kohdentaen äänensä tahtomilleen henkilöille. STV mahdollistaa myös ehdollisten vaalipiirien joustavan käyttöönoton, pohjana voisivat hyvin toimia nykyiseen lakiin sisällytetyt eurovaalien vaalialueet.
Jiri Räsänen, vaalijärjestelmiin erikoistuneen Äänivalta -yhdistyksen puheenjohtaja.