Raija kävi herättämässä meidät ennen kelloa. Köllimme hetken kuluttaen aikaa, pukeuduimme sitten. Olo ei ollut aivan niin kuollut, kuin olisi voinut kuvitella. Olisimme hyvin ehtineet nukkua vielä hetken, sillä ennen kuin saimme kimppakyytiläisen mukaan ja auton matkaan, jouduimme odottamaankin hetken.
Rautatieasemalla odotti ongelma: maassa oli kahdet kiskot ja niiden kahden puolen laiturit. Timo kyseli monelta kanssamatkustajakandidaatilta ennen kuin sai tietää, että raide 2 vei tällä kertaa perille.
Nukuimme kaksi junaa.
Oslossa etsimme ensimmäiseksi linja-autoinfon, josta saimme kartan. Yritimme suunnata kohti tuomiokirkkoa ja kruunupäiden kotia ja jouduimme ensi töiksemme hyppimään monikaistaisen tien yli jalankulkuduktin kulkiessa päidemme yllä. Rinkat olivat luonnollisesti selässä, ei näet ollut äyriäkään Norjan rahaa.
Tuomiokirkko oli kaunis kokemus. Joku oli käynyt maalailemassa kattoon Raamatun tärkeimmät kertomukset heleillä väreillä. Ihaillessamme kirkkosalia sinne saapui ryhmä saksalaisia oppaan kanssa. Timo ymmärsi kirkon rakennushistorian, minä kirkon ja seurakunnan toiminnan. Ruotsin kirkko ja valtio olivat kuulemma eronneet.
Kirkon takana oli kahvila ja vähän puistoa. Kävin puistoajelulla lontoolaisessa bussissa, mutta sen tehtyäni poistuimme kirkkomaalta. Luvattua museontapaista emme näet löytäneet, ja muu tarjonta oli keramiikan myyntiä.
Kadulta hortoilemasta meidät sieppasi lelukaupan Pokemainos. Rullaporrastimme kolmanteen kerrokseen, tutkimme aikamme leluja ja tylsistytin Timon Pokemon Stadiumia pelaamalla. Kökkö peli se oli, pelaili lähinnä itsekseen, kun sitä vähän kehotti. Hävisikin mokoma puolestani.
Erään suihkulähdeaukion kautta jatkoimme yliopiston pihalle. Siellä oli sievä puisto, aivan omiaan jogurtin ja banaanin syömiseen. Evästellessämme ilmoitti Arikin saapumisestaan, sovimme treffit linnan pihalle. Kuljimme kaltevan mäen ylös eikä aikaakaan, kun tutulla tavalla kävelevä hahmo ilmestyi Suomi-paita päällä.
Tallustimme linnan puistoon mukavaan varjoon. Katselimme sorsia ja keskustelimme elämästä ja perhe-elämästä. Jo toisen kerran reissun aikana meille mainostettiin Unreal Tournamentia (ensiksi ehti Marco).
Ari jätti meidät yksin Osloon ostettuaan meille jäätelöt. Maistui. Ruokaakaan emme olleet ehtineet laittaa. Asemalla International Körplan (tanskalainen) kertoi, että viimeinen juna oli jo mennyt. Neliöity R-juna sen sijaan menisi yöllä, mutta emme tahtoneet varata paikkoja muistaen maan hintatason ja täydellisen varattomuutemme.
Kävimme keskustelun lippuluukulle menijän henkilöllisyydestä ja lopulta minä uhrauduin. Tyttö tiskillä kertoi iloisesti, että junia ei enää tänään menisi, mutta antoi sentään ulkomaanaikataulun. Siitä luimmekin, että normijuna Karlstadiin asti kulkisi. Tyttö ei ilmeisesti tiennyt, että junaa voi vaihtaa.
Toinen erimielisyys minulle ja tytölle syntyi numeroista. Kävin - en näet huomannut suurta lähtevien taulua - kysäisemässä vielä raidetta. Tyttö ilmoitti ykskantaan: "thi." Tiedustelin: "tre?" No ei. "thi." Ihmettelin, oliko kyseessä alkumatkasta Tunnelbana, ja kysyin "ti?" piirtäen T:n pöytään sormellani. Ei ollut sekään, siksi tyttö piirsi 10:n, minä lausuin vastaisen varalle selkeän ääntämisohjeen: "tiie."
Oikea raide vei meidät hassuun paikallisjunaan. Timo nukkui päänsärkyä pois. Vaihtopisteessä kuulimme kuulutuksen: "Tåget till Sverige finns på spår två." Meitä odottikin juna, jonka edessä oli vielä jokin hassu pikkuveturi. Kävelimme jo kohti junaa, kun setä vislasi meidät takaisin: Karlstadiin veisikin mainittu hassu veturi.
Puksutimme dieselillä halki litteähkön Ruotsin. Välillä näkyi järviä ja jokia, ja koko maisema metsineen toi koti-ikävän. Argh, vielä kokonaista kolme yötä Suomeen pääsyyn!
Karlstadissa ilmeni, että asema oli jo kiinni ja junat eteenpäin menneet. Kuljimme kappaleen matkaa junan tulosuuntaan metsämajapaikkaa etsien. Kohtasimme vielä avoimen mäkkärin, jolla oli selvästi johtoajatuksena "kaikki maistuu samalta" - saimme nimittäin tilauksestamme riippumatta kaksi BigMacia. Samalta se kuitenkin maistui.
Metsän sijaan löysimme lopulta puskan parkkipaikan ja junaradan välistä. Maastouduimme hyvin ja majoituimme sinne miellyttäväksi yöksi. Oli tosin liian kuuma ja hyttysiä.