0416 Duisburg. Sataa, silti melko lämmin. Timo näki salaman. Aseman ovesta käy viileä henkäys.
Yöllä kiinnitimme ikkunaan lapun: Bitte unsere Fahrkerten stempeln! Heti tuli junamies ennen kuin nukahdimme tai edes kävimme makuulle. Lopun yötä nukuimmekin viereisillä tuoliriveillä, Timo kolmella ja minä kahdella tuolilla. Hyvin nukutti, tosin välillä heräilimme katsomaan kelloa ja asemia.
Timo heräsi 0325 ja jäi odottamaan herätyskelloa. Se soikin, vaihdoimme sandaalit lenkkareihin ja miltei unohdin kameran. Ihmettelimme tovin eikö juna aikonutkaan pysähtyä, mutta sitten näimme Duisburgin.
Duisburg on 0,5-1-miljoonainen teollisuuskaupunki. Joitakin induktioon perustuvia nestevirtausmittareita näimme. Hassua, ettei kukaan ole kuullut kaupungista, jonka asemalla on ainakin 13 raidetta!
Olemme leiriytyneet kukkakaupan eteen. Yritin käydä vessassa, mutta se ilmoitti haluavansa 0,50 DM kuitenkaan tarkentamatta, minne. Ovessa oli ainoastaan avaimenreikä.
Juna lähtee 0631.
0645 Junassa. Myöhässä tämäkin, ja raidekin vaihtui.
1016 Burger King. Keskieurooppalaiset eivät syö aamuisin, siksi on turvauduttava ylikansalliseen. Muuten alkaisi heikottaa.
Loppuyön vietimme siis junassa hienossa lepovaunussa floridalaisen kanssa. Osastossa oli kuusi tuolia, joista sai tasaisen pehmeän alustan peittämään koko lattian, siis kolme sänkyä - hieman liian lyhyitä.
Kiinnitimme myös lipuntarkastuspyyntömme ikkunaan, mutta kukaan ei tahtonut tietää meistä mitään. Nukuimme melko rauhallisesti; minä näin unta ystävällisestä lipun- ja passintarkastajatädistä.
Herättyämme USA-pojalle selvisi, että Timo ei ole ummikko ja että olemme Suomesta. Oli kuulemma itsekin tulossa pian Suomeen. Heitimme hyvästit ja hypimme tiehemme. Pojan näin vielä kerran asemalla pyöriessämme.
Löysimme infon, joka myi meille kartan ja minirahanvaihdosta jäi jäljelle vielä vessarahaa. Minä kävin vuorokauden tauon jälkeen tyhjentämässä ja pesin käteni suurella nautinnolla. Junavessat ovat kauheita, ja olen sitä paitsi kuluttanut matkan nukkuen.
Vaihdoimme vielä 440 mk guldeneiksi - kurssi n 2,70 FIM = 1 NLG. Lähdimme toiveikkaina etsimään ruokapaikkaa, mutta kaikki OPEN-kyltilliset paikat olivat autioita. Pizzerian edessä kuolatessamme tuli setä selittämään jotain kokaiini- ja speed-pitoista. Mainitsimme kiinnostuksemme asteesta suomeksi, ja setä katosi. huumeen lisäksi amsterdamilaisia tuntuu kiinnostavan kovasti seksi: kartalta bongattiin kaksi seksimuseota, ja pornokauppoja on joka kulmassa. Kuka oikeasti tarvitsee melkein metristä tekopenistä?
1232 nuorisomajassa suihkunraikkaana. Maksoi 33,5 NLG sisään, ja ottivat vielä passitkin (kyllä, panttivangeiksi). Hintaan kyllä sisältyivät lakanat ja aamiainen sekä maksuton lämmin vesi! Oli ylellisyyttä ottaa pois torstaiaamuiset alusvaatteet. Ylellisyys tosin loppui siinä vaiheessa, kun suihkussa vaatteitani nostellessani löysin käytetyn kondomin.
1526 Wertheinpark. Lepuutamme jalkojamme rankan kasvitieteellisen jälkeen. Melkein tekisi mieli upottaa varpaat kanavaan, mutta ehkä ei sittenkään. Vesi on ruskeaa ja näyttää limaiselta. Veneitä kulkee säännöllisin väliajoin.
Seikkailun jälkeen lepäilimme hetken ennen kuin lähdimme matkaan ilman kantamuksia - ja palasimme hakemaan erppua. Suuntasimme kohti kasvitieteellistä puutarhaa ja poikkesimme matkalla juutalaismuseossa. Molempiin oli pääsymaksu 10 NLG, mutta vain puutarhaan menimme sisään.
Kasvitieteellisessä puutarhassa näimme monia harvinaisia kasveja kuten pelakuun ja tillin, ja olihan siellä hamppukin. selvästi jotain on biologiasta, herbaariokurssista tai äidin ja isän opetuksista jäänyt mieleen, kun tunnistelin kasveja väliin ulkonäön, väliin latinalaisen nimen perusteella. Kaikki muu kasvoi komeammin kuin Suomessa paitsi kuusi ja voikukka (kukkapenkissä oli nimi muttei kasvia). Olipa siellä perhostalokin, jossa Timo sai punaisen perhosen laskeutumaan kädelleen.
Koko tarhan kierrettyämme oli olo lähteä ruoalle, mutta meilläpä ei ollutkaan varaa juuri mihinkään. Rikkaissa maissa on se huono puoli, että kaikki on kallista. Planetaario, jonka hintoja kyselimme, oli hollanninkielinen ja sitä paitsi osa Särkänniemen rannekkeen hintaisen pääsymaksun vaativaa puistoa. tulimme sen sijaan puistoon katselemaan kanavaa.
Kanavassa ui sorsia, joiden kisailua seurasimme. yksi yritti selvästi iskeä kaikkia näkemiään naisia ja kävipä jonkun kilpailijansa kimppuun. Muuan naarassorsa kävi hyväntuulisen näköisenä luonamme, juttelimme sille mukavia. Täällä on myös varpusia, puluja, sepelkyyhkyjä ja mustarastaita. Joku laulaa juuri yllämme puussa. Saisivat illalla esiintyä ikkunan takana.
Puistoon ilmestyi myös koira, jolla oli mukanaan mies, joka heitti sille palloa - kanavaan. ensimmäisellä kerralla koira hyppäsi mukisematta, toisella kerralla haukkui kovasti ja kolmatta kertaa ei tullut. "En varmana enää mene tuonne!" ajatteli juuri turistilautan peräaallokosta noussut honds.
2045 nuorisomajalla. Vietämme rattoisaa koti-iltaa jogurtin kanssa. Kaikki on pakattu huomista varten, nyt erpusta on tehty Timon kantama käsimatkatavara. Järkeistimme pakkauksiamme: nyt lakanat ovat alimmaisina ja ristikot kätevämmin saatavilla. Matkailu avartaa myös rinkkaa - kokemus opetti pakkaamaan tiiviimmin.
Sorsa- ja koirapuistosta kävelimme takaisin majalle ja ravitsimme itsemme hampurilaisella leivällä. Se vei nälän seuraavan kaupunkireissun ajaksi. Lähdimme nimittäin kiertelemään vielä uudelle puolelle kaupunkia kirkkoja ja muita kauniita rakennuksia katsellen. Erään linnaa muistuttavan kahvilan lähellä torilla Timo äkkiä huomasi kyltin: Supermarkt. näyteikkunat eivät luvanneet ruokakauppaa, mutta annas olla, kun astuimme maan alle! Henkeäsalpaavan suuri - Kannuksen Halpa-Hallin ruokaosaston kokoinen, mutta nyt ääretön ja täydellinen asemakioskien jälkeen - ruokameri levisi silmiemme eteen. Ostelimme banaaneja, kurkkua, juomia,leipää ja jogurttia. maksoivat ostokset suunnilleen puolet edellisistä ostoksista, vaikka ostimme nyt enemmän.
Seuraavan kirkon luona kuulimme yllättäen suomea. Neljä tyyppiä oli tullut katsomaan jalkapallon EM-kisoja. Jutustimme hetken, meille annettiin vinkkejä Pariisia ja sen katselua varten. Pojat olivat matkalla johonkin toiseen kaupunkiin Hollannissa, siellä avausottelu Hollanti-ranska.
Palatessamme kyselimme matkamuistoliikkeistä lippuja ja näimme 650 PC:tä kiinni kahvilanetissä. Litteät näytöt ja kaikki. 2,50 NLG kuusi tuntia.
Vielä:
-Kaille ja kotiin (K:ala) kortit. Kaille homokortti, kotiin pyörä ja maisema.
-Joko mainitsin polkupyörät? En olisi koskaan voinut uskoa, että niitä on niin paljon ja että liikenne on niin hyvin järjestetty.
-Näimme urut, joissa pienet puu-ukot soittivat dudel-musiikkia. Laite toimi reikäkorteilla, jotka taittuivat pinoihin. Trivial Pursuit: urut ovat monimutkaisin ja suurin soitin.
Illalla joimme vielä teetä. Nukkumaan kävimme 2245 välittämättä suuresti baarin melusta. Mustarastas lauloi vähän.