0955 Amsterdamin päärautatieasema. Junaamme ei saa vielä nousta - ehkä sen vuoksi, että se ei ole vielä saapunut.
Pelkän lakanan alla nukutun yön jälkeen heräsimme johonkin pamaukseen kahdeksan maissa. Timo kuulemma oli hereillä ennen pamausta. Kaikkien nukkuessa etsiydyimme aamiaiselle. Muroja, leipää, teetä ja pähkinäsuklaalevitettä tarjosivat, maistui kyllä.
1023 junassa Enkhuizeniin. Pääsimme vihdoin junamatkailun ytimeen. "Hei, tuossa on stoptrein jonnekin, lähtee ihan juuri. Missähän tuo paikka on?" Arvoimme karttakirjasta aseman jolla jäämme pois: Timo avasi kirjaa, ja valitsimme oikeanpuoleisen sivun sivunumeron kymmenluvun osoittamaan järjestysnumeroa sille asemalle, jolla jäisimme. Kuudennella siis, mikäli se ei ole ruma kaupunki.
1113 Hoorn, merenranta. Tuulee. Tämä oli se kuudes asema. Pelkäsimme joutuvamme Enkhuizeniin, päättärikaupunkiin, muta istuimme silti urheasti junassa. Kukaan ei taaskaan tullut katsomaan lippujamme - olemmekohan ymmärtäneet jotain väärin? Matkalla näimme miljoona pientä koppia siirtolatarhan näköisillä länteillä, miljoona pientä "saarta" kanavien erottamina ja miljoona pientä lammasta ja lehmää noilla saarilla. Kukkapeltoja ei ilmeisesti ole, mutta tuulimyllyjä muutama. Maisema on kuin Pohjanmaa kesätulvassa.
1153 puistossa. Laitamme pikariisiä ja papuja.
1354 Amsterdamissa taas, lauttalaiturilla nimittäin. Jokohan nyt ehtisin kirjoittaa aamusta alkaen?
Jätimme siis aamusella majan ja lähdimme ilman karttaa rautatieasemalle. Melkein osasimmekin. Tavoite oli lähteä Brüsseliin (argh, taas tuo saksalaisuus!) ensimmäisellä junalla, mutta hyppäsimmekin stoptreiniin. Lippuihin teksti Enkhuizeniin asti, koska emme tienneet, missä jäisimme, tai ylipäätään, mitä asemia reitin varrella oli.
Hoorn, kuudes kaupunki, tarjosi sieviä kujia, ja korttien postituskin kävi mahdolliseksi. Hollannissa on punaiset postilaatikot! Pavut ja riisi tulivat jonkinlaiseen tarpeeseen, mutta Timo niitä enemmän söi, kun menetin ruokahaluni. Ehkä laihdumme tällä reissulla.
Hoornista päästyämme tulimme lauttarantaan ihmettelemään rampaa pulua ja toista, joka näytti näyttelevän rampaa. en kyllä huomannut eroa lihavuudessa. Nyt pistämme turkinpippurit piiloon ja lähdemme asemalle pakoon PH-DOZ-sotalentokonetta, joka juuri lensi ylitsemme. Juna vie Belgiaan.
1440 lentoasemalla. emme tosin aio lentää, juna vain pysähtyi. Erpussa oli banaani tuhrinut kirjoja, ja noitapillit olivat lisäksi sokeroineet kaiken. Siivosimme, söimme banaanit ja kävimme myös mellien kimppuun. Tunneli, jossa ajamme, ei lopu ikinä. ehkä kohta tulemme Lontooseen? Ei, nyt näemme taas valoa ja Pohjanmaata. Missä ovat kukkapellot?
1918 Brysselistä Oostendeen. 45 frankkia maksaa bensalitra, yli 2000 paikanvaraus lontooseen. Yritämme lautalla.
Kukkapeltoja emme nähneet koko matkalla Belgiaan. Ehkä niiden kuvat on tehty tietokoneella monistamalla yhtä kukkaa. Sen sijaan näimme ydinvoimaloita. Täällä ydinvoimaa sentään uskalletaan käyttää.
Brysselin keskusasema ei ole suurin asema, vaan sitä virkaa hoitaa Midi-asema. Keskusasemalla meitä neuvoi infotiskimies, jonka mukaan kaikki nelosraiteelta lähtevät junat pysähtyvät Midissä. Hyppäsimme ensimmäiseen junaan, joka onneksi meni oikeaan suuntaan. Kukaan ei tahtonut tietää mitään lipuistamme, joita emme jaksaneet kirjoittaa.
Midi-asema oli valtava - 22 raidetta ja muut tilat pienen kaupungin kokoiset. Kysyimme paikanvarausta Lontoon-junaan, mutta päätimme yrittää lauttareittiä (-50%) Ostendestä. Timolla oli lannistunut olo ylihinnan vuoksi, minulla hirmunälkä. Menimme tornin korkuisen lasitalon juurelle suihkulähteen reunalle syömään Brysselin keskusasemalta ostamiamme eväitä: jogurttia ja kinkkuleipää. Tuuli vei kinkun Timon leivältä ja minä menetin taas ruokahaluni.
Laiturilla tuli meiltä joku kumma poika kysymään, minne olimme menossa. Mitään ajattelematta äänsin Oostenden suomeksi parikin kertaa ennen kuin poika ymmärsi. Ymmärsipä kuitenkin. Hetken päästä poika tuli kiitokseksi tarjoamaan tupakkaa. Amsterdamissa huumeita, Brysselissä tupakkaa, Lontoossa varmaan viinaa ja Pariisissa rasvaista ruokaa.
Junamatka oli virkistävä, kävin nimittäin ensimmäisen kerran junan vessassa. Juna oli varsin tyhjä silmällä pitäen sitä, että sillä pääsisi Britanniaan halvemmalla.
Ostenden asema otti meidät vastaan ja toi eteemme lauttafirman ennen kuin ehdimme turist-infoon etsiytyä. Tunnin päästä lähtisi alus, voisiko siihen ehtiä? Kyllä vain, kertoi tyttö tiskillä ja alkoi naputella konettaan. Kun kone ei kertonut tarpeeksi, otti tyttö esitteen ja tutki sitä.
Maksamisesta tuli ongelma, meillä ei nimittäin ollut tuhatta neljääsataa frankkia eikä edes kahtakymmentäkuutta puntaa - 23 oli. Timo kysyi automaattia, tyttö pyysi Timon kortin nähdäkseen ja maksaa pamautti sillä. Vielä tänäkään päivänä kukaan ei ymmärrä, mitä oikeastaan tapahtui. Toivottavasti ei mitään, toivottavasti matka oli ilmainen.
Seacat toivotti meidät terveiksi juuri, kun olimme tylsistymässä liiaksi terminaalin huonojen verovapaiden kauppojen ympäröiminä. Näimme turvallisuusvideon (ihmiset kuin hindulehmät), ja samasta televisiosta näytetään reitin karttaa ja sijaintiamme aivan väärässä mittakaavassa. Timo vaatii saada mennä ulos, hyi.
0000 Doverin rautatieaseman edustan kääntöpaikan reuna. Lautta toi meidät Doveriin, ystävällinen virkamies kutsui asemabussin takaisin ja pääsimme asemalle kuulemaan, että seuraava juna Lontooseen menee 0445. Asema suljettiin ja meidät ajettiin pois. Hostelli on varmasti jo mennyt kiinni, joten nukumme ulkona. Timo nukkuu 0210 asti, minä sitten. Toivottavasti saamme edes vähän unta. ajan aion kuluttaa lukemalla. Tähtiä näkyisi, pienen sumun takaa tosin, mutta kirkas katuvalo paistaa silmiin. Parempi kyllä valoisassa paikassa, ei tule puukottaja niin herkästi.
Hyvää yötä, kuu.