Huoneen ovelta alkoi kuulua koputus ali-inhimilliseen aikaan. "Joo.." vastasimme tietäen, että Marco ymmärtää. Muutaman koputtelun jälkeen jaksoimme noustakin aamiaista odottamaan. Tarjolla oli keksejä, teetä ja luumuja. Ilma varjossa oli hellelukemia jo aamulla.
Koska oli kuuma, menimme uimaan. Ensin piti ajaa autolla outoja oikoteitä, sitten kävelimme pitkän matkan käärmeiden keskellä kunnes ranta näkyi kaukana allamme. Näky oli kuin matkaoppaasta tai -mainoksesta: sinivihreä kirkas vesi, pohja näkyy kauas, vaalea ranta, muutama kivi tummana vedessä. Lähdimme laskeutumaan kohti aliparatiisia.
Hiekka (sora) poltti jalkoja, vesi houkutteli. Marcon mielestä meri oli viileä, me puolestamme solahdimme lämpimimpään uintiimme ikinä. Paha vain, että meri oli suolainen. Pulikoidessamme suolaa joutui jotenkin silmiin, suuhun ja nenäänkin. Onneksi oli Fantaa mukana.
Marco ui kivelle, me perässä. Kiven pinnalla oli outoja kalkkikuorityyppejä, joihin raavimme itsemme. Kiveltä saattoi hypätä syvään veteen, joka oli kuitenkin niin kirkasta, että näytti metriseltä. Pakko oli uskaltaa, ja hypimme tovin. Myös Marcon laseja oli kokeiltava. Niillä näki vedessä aivan kympillä pitkälle ja tarkasti. Kalat uivat lähellämme, melkein olisi pystynyt koskettamaan.
Kiven päällä lätäköissä eli hassuja sammakonpoikasen näköisiä pikkuotuksia, joilla oli vihreä ruumis, pyrstö ja etujalat. Yritimme pyydystää yhtä, mutta se oli liian sukkela.
Rannalla rasvasimme itsemme ja makasimme hetken auringossa ennen kuin keksimme, että vedenrajan soraan voi haudata kaverin. Kaivoimme Timolle kuopan ja yritin sitten epätoivon vimmalla peittää varpaita, joita aallot huuhtelivat.
Hiekassa haudottaessa Timo muuttui hiekkahirviöksi, joka sitten ajoi minua takaa ja hautasi minut soraan.
Sorasta ihoon jäi pari öljyläikkää, jotka Marco neuvoi hieromaan hohkakivellä pois. Parempi hiertymä kivestä kuin öljytahroja kaikkialla, totesimme. Pelailimme vielä hetken palloa, kävimme loppu-uinnilla ja hikosimme mäen ylös. Marco lauloi teekkarilaulua käärmeille, jotta ne pakenisivat. Emme kyllä nähneet yhtäkään.
Tulimme sitten kotiin syömään uimisen päälle. Minä pesin pikaisesti hiukseni ajatellen, ettemme enää menisi uimaan. Meitä opetettiin syömään spagettia haarukkaa kääntäen. Pitkuloita pitää ottaa vielä vähemmän, jotta ne pysyisivät syömävälineessä. Hyvää se joka tapauksessa oli. Spagetin jälkeen oli vuorossa kani tai tonnikala. Söimme tonnoa, joka tarjottiin isoina paloina pannulla paistettuna. Tonnikala ei oikeasti voi olla niin isoa, koska silloin se ei mahtuisi purkkiin.
Hiustenpesuni osoittautui tarpeettomaksi, lähdimme nimittäin taas jonnekin kauas rannalle. Haimme taas yhden uuden italialaisen komean huonoenglantisen ja pelailimme hetken palloa. Kuuma siinä tuli, siksi menimme uhkarohkeasti tyrskyihin. Aallot olivat kuin ruotsinlaivan perästä, ja niiden mukana oli mahtavaa velloa. Oikeasta uimisesta ei tullut mitään, sen sijaan ajelehdimme rannassa ja annoimme aaltojen paiskoa itseämme. Surfauskin onnistui, jopa ilman lautaa. Paikalliset nauroivat, kun saimme suolavettä suuhumme.
Illalla oli ohjelmassa pizza, mutta sitä ennen meidät päästettiin suihkuun. Kävimme jonkun sivarin karussa asuntolassa ja opimme, että pimennysverhoja ei kuulukaan työntää käsin ylös vaan kammeta kammesta. Marco ja sivarikaveri valmistautuivat pitkään ja hartaasti; me jouduimme taas odottamaan, vaikka meitä oli käsketty pitämään kiirettä.
Ajoimme pizzapaikkaan punaisen auton perässä. Punaisen auton kuski oli kuulemma järkyttävän hauska, mutta ei pahaksi onneksi puhunut englantia. Pizzaa nauttiessamme huomasimme, että Marco todella oli poikkeus italialaisten joukossa; toiseksi paras englannintaitaja oli neljäs-viidesluokkalaisen tasolla. "What is your favorite sport, singer, drink?" Marcon avustuksella keskustelimme perheistämme ja arvuuttelimme toistemme ikiä. Minä olen 24, Timo 30. Pizza oli kyllä hyvää, varsinkin Marcon pizzan päällä olevat rehut. Oliivini syötin pojille, mutta Timolta he eivät huolineet.
Poistuttuamme ravitsemusliikkeestä Timo havaitsi jättäneensä erpun sinne. Marco lähti mukaan sitä hakemaan, ja minä jäin yksin kuuden tumman pojan kanssa. Sain kuulla olevani "very beauty", ja nauroimme yhdessä varvassukilleni. Sopivan hitaasta englannista joku ymmärsi, että sukat olivat japanilaiset.
Kotimatkalla kuuntelimme suomalaista musiikkia (Ultra Bra), jota Marco katkoi kyselläkseen, mitä laulussa sanottiin.