Herätimme osastotoverit lähdöllämme, mutta kerroimme, että asema oli vasta Duisburg. Kävelimme tutulla asemalla edestakaisin, leikimme 1 DM ajan pienoisrautateillä ja pääsimme sitten Münsterin-junaan. Tajusimme jossain välissä, ettei Münsterissä sijaitseva panssarimuseo olekaan auki maanantaisin, joten kyseiseen kaupunkiin olisi turha mennä. Huomasimme kulkuneuvon pysähtyvän myös monessa hostellillisessa pikkupaikassa ja ajoimmekin Rheineen.
Rheinen aseman edessä oli käsin piirretty kartta, josta oikea katu löytyi helposti. Lähdimme kävellen joen rantaan, kävimme Aholaidalla nenäliina-, vihko- ja pelikorttiostoksilla. Salzburgissa ostamatta jääneet autokortit korvattiin nyt auto- ja traktorikorteilla. Leipomonkin ovella piipahdimme, mutta mitään emme ostaneet. Pankkiautomaattia korjattiin paraikaa.
Joen rannassa käännyimme vasempaan, ja keskusta loppui. Pikkukatukin muuttui hetken päästä pyörä- ja kävelypoluksi, mutta Jugendherberge-viitta osoitti muualle. Kävelimme hetken viitan suuntaan, mutta palasimme takaisin, koska emme löytäneet mitään. Polkua seuraten maja löytyi - taas kerran melkoisesta piilosta.
Tapasimme siivoojamummon, joka ei tiennyt juuri mitään. Paikan omistaja oli kuulemma lähtenyt jonnekin ja palaisi puolen tunnin sisällä. Ovessa kerrottiin kaikkien paikkojen olevan täynnä, mutta uskoimme sen tarkoittavan edellistä yötä. Jäimme pihalle pelaamaan pingistä omalla pallollamme, ilman mailoja.
Timo voitti pingisottelun 2-0, koska omistaja saapuikin pian. Kaikki paikat olivat kuulemma varatut jollekin ryhmälle. Meidät komennettiin Osnabrückiin, joku T:llä alkava paikka lähellä oli kuulemma täynnä.
Otimme jälleen rinkkamme ja kävelimme. Alkoi olla nälkäkin. Keksimme siihen hätäpikaratkaisun pikaruokalasta, josta pöllimme myös suolaa ja jäätelötikun muotoisia hätälusikoita. Jotain lisäevästä olisi myös ollut mukava saada, mutta emme enää palanneet leipomoon. Sen sijaan ostimme asemalta saksalaisen aivojenkiusaajalehden vaihteluksi ristikoihin.
Paikallisjunailimme Osnabrückiin, joka olikin yllättäen iso paikka. Kaupungin karttaa emme vain onnistuneet löytämään mistään, mutta lähdimme toiveikkaina matkaan yrittäen muistaa pari isoa katua asemanedustan kartasta.
Tapasimme matkalla ison kaupan, jonne ryntäsimme täydentämään. Emme löytäneet Tapsantorilta tuttuja Ehrmannin suklaavanukkaita, mutta toisenmerkkisiä kyllä. Kilo porkkanoitakin teki kauppansa. Timo yhytti vielä jostain 5,5% hedelmäviinimehua, joka väitti olevansa makean mandariinin makuista. Minä tahdoin suklaapatukan.
Jossain kadunkulmassa kysyimme tietä vastaantulijalta. Olimme oikealla reitillä, piti vain jatkaa. Rinkat painoivat, ja kun löysimme etsimämme Iburger Straßen, päätimme pitää tauon talon 105 kohdalla. Siinä söimme suklaan, ja Timo kävi kysymässä nettikahvilan hintoja ja telnet-mahdollisuuksia. Sanoivat kahvilistit kaiken toimivan, mutta Timo ei luottanut asiantuntemukseen, koska koneet olivat ihme koteloituja webbimikron tai kolikkopelin näköisiä.
Saavutimme Jugendgästehausin yhden tai kahden aikaan, jolloin vastaanotto oli suljettu. Hassu saksaa puhuva setä kuitenkin kertoi paikkatilanteesta - täysi - ja soitteli puolestamme ainakin viiteen lähihostelliin, jotka olivat kaikki täynnä lukuun ottamatta sitä, jonne ei päässyt junalla.
Osnabrückin hostellista meille sitten kuitenkin riitti tilaa kello 17:30. Syystä en saanut selvää, mutta aviopari siihen liittyi. Lienevätkö peruuttaneet varauksen vai mitä. Istuimme ulos nurmikolle syömään suklaavanukkaita ja tutkimaan pähkinälehteä ja siirryimme melkein heti sisään, kun alkoi taas sataa.
Saavutimme pähkinöissä hienoja tuloksia tekemällä yksilötehtäviä parityönä, mutta se meille sallittakoon ainakin sanallisissa tehtävissä. Yleensä tehtävissä Timo hoiti laskemisen ja saksan sanaston (!!), minä muistihommat ja hahmottamisen.
Jo puoli viideltä saimme oman huoneemme avaimen. Menimme neljän hengen huoneeseen peläten saavamme huonetoverirymistelijöitä, mutta lopulta saimme olla rauhassa. Laitoimme lakanat paikoilleen ja lähdimme suihkuun.
Kiersimme majaa pyyhkeinemme löytämättä pesupaikkaa mistään. Lopulta kysyin, ja kouluryhmän vetäjäsetä näytti meille. Suihkut olivat alakerrassa oven takana piilossa. Naisten suihkusta tuli vettä kovalla paineella, onneksi lämmintä. Oli hieno tunne pestä hiukset.
Suihkun jälkeen Timo alkoi järjestää traktorikortteja. Olimme jo pari peliä tutustuneet laitteisiin, ja nyt oli jännä tietää, olivatko hyvän tuntuiset kortit sittenkään hyviä.
Kävimme iltasella vielä syömässä - kuorimaveitsellä leikattua lammasta vaihteeksi. Paikan nimi oli Efes, minkä takia Timo hieman vastusti sinne menoa. Maukasta ja täyttävää muona kuitenkin oli. Syödessämme luimme saksankielistä lastenlehteä. Timo ymmärsi 1/3 vitseistä, minä 2/3.
Majalla leikin m&m-karkeilla. Tein niistä tähtikuvioita lakanalle ja ihastuin puuhaan täysin, etenkin, kun välillä sai syödä jonkin tähdistä. Timo lajitteli kortteja vielä silloinkin, kun yhdentoista maissa päätin nukahtaa.