Jäätelö on kevyempi kantaa kuin kolikot.

Saana.

Samaan aikaan Ruotsissa oli jylhempää.

On siinä polku, usko pois. Taustalla yksi kivistä onkin tupa.

Kasvaako täällä mitään?

Tunturipuron raikkaus saa miehen kyyneliin.

Rusonätä vai?

Ainakin reiteen asti ja alla vettä.

Annjalonji pilkahtaa.

Valloittava hymy.

Meekonpahdan takana on Halti, vaikka emme sitä vielä tunnistaneetkaan.

Yli satametriset jyrkänteet ja vehmas laakso. Mittakaava hukkuu kuvassa, mutta älä välitä: hukkui se luonnossakin.

Kaiken jylhyyden keskellä joen varrella on pieni mäki, joka olisi missä vaan muualla Iso.

Ylälaverin poika valuu.

Tiskit kuivuvat tuulessa kuten tiskaajakin.

Pihtsusjärven jäät.

Jäät Pihtsusjärven.

Kivasti roikkuu ja paksuutta yli metri.

Pikku-Halti ei ole ihan pikkuinen sekään.

Toi mäki on tuolla. Lämpimänä päivänä vain kaksi villapaitaa.

Rakka murhasi polvet.

Hanki kantaa vielä...

Etualalla Haltin uusi lukaali, taaempana vanha pikkumökki.

Valitettavasti huussissa ei ollut takaikkunaa.

Haltin kivi on punaista ultraemäksistä, muualla harmaata. Raja on hullun selvä.

Haltilta näkyi Pihtsusjärven laakso.

Huippuvireessä heti aamusta.

Norjalaista nykytaidetta.

Suomen korkein jääleinikki valmistautui kukkimaan.

Sata metriä alempana oltiin jo koreana.

Ranunculus glacialis.

Kumisaappailla on kivempaa.

On se vain lumileinikki.

Aamuhetki Pihtsuksella.

Pihtsusköngäs...

...ja sateenkaari.

Seuraavana päivänä kiero silta oli päässyt käyttökieltoon.

Tiiti X:ää tuelta.

Kallioseinässä kaide. Ei kai tätä polkua vain ole hakattu kallioon?

Liekovarpiota vain.

Porot pöllähtivät pystyyn jäältä.

Sitten Tiiti nukahti tuvassa.

Meekonpahta kelpaisi kotiinkin keittiön ikkunaan.

Piekana on haukka eikä kana.

Saivaaralta näkyy muutama järvenmutka.

Meekonvaara ja -pahta. Jossain laaksossa tupa...

Tämä on helppokulkuinen polku.

Tämä ei ole helppokulkuinen eikä onneksi myöskään polku.

Sivulta Saivaara muistuttaakin hieman Kekkosta, ei siis ihme että siellä on muistolaatta.

Leppeä juhannussade poisti vastarannan.

Tunturikohokki.

Siellähän se tupa jo onkin, vai onko sittenkään?

Hienoin vaelluskampaus ikinä, ikää kuusi päivää.

Toista puolta jo kosketeltiin kammalla. Polvessa kylmävesipullo.

Entistä särmempi.

Vaeltajan Saanassa jyrkkä reuna on vasemmalla.

Tervetuloa.

Sopulivainaa heitti henkensä polulla.

Saana sivistyksen suunnalta.

Ruotsi.

Istutettua kuusikkoa 20 m x 20 m?

Ymmärrettävästi Tiiti katseli tätä maisemaa tunnin.

Riekko.

Tuolla on käyty. Suomi on aika sileä.

Timon nimet purkissa.

Norjassa oli jyrkempää.

Hyvä erämaapalvelu.

Norjalainen pöytävuori?

Pikku-Malla on kyllä pikkuinen.

Lapinalppiruusu, rhododendron lapponicus. Koko 5 cm.

Oli siellä puitakin kun etsi.