Tiiti ja Timo Kellomäki kävivät taas kahdestaan vaeltamassa. Käsivarren maasto ja kasvillisuus ovat ihan erilaisia kuin muualla Suomessa, ja päädyimme vaihteeksi sinne.

Pääsimme Haltille ja takaisin, mutta emme yhtään enempää. Tarkoitus oli alun perin jatkaa Haltilta tai hiukan etelämpää kohti itää, missä olisimme päässeet näkemään Poroharjun eli Kiinan muurin, Poroenon ja palsasoita. Tiiti kuitenkin väänsi polveaan kivikossa, ja jouduimme luopumaan pidennyssuunnitelmista. Matkaa tuli kokonaisuudessaan 110 km.

Matkalla Timo ihaili maisemia ja Tiiti kukkia. Käsivarren tunturit ovat nuorempaa poimutusta kuin muu Suomi, ja kalkkipitoisilla kallioilla viihtyvät monenlaiset erikoistunturikasvit. Tunturikasvio osoittautui erinomaiseksi kirjaksi. Vain yksi kasvi piti tarkistaa jälkeenpäin luontotuvalla, ja sekin olisi kyllä ollut Tunturikasviossa.

Koko ajan tuuli ihan kauheasti, paitsi sinä päivänä, jona kiipesimme Haltille. Matkalla ei ollut lainkaan metsää, mutta sitäkin enemmän tuulitunneleita tunturien välissä. Vettä satoi juhannuksena kovaa, mutta muuten oli kuivaa ja purojen vedet matalalla.

Näimme joka päivä ihmisiä, mutta tupiin mahtui aina nukkumaan. Yleensä niihin mahtuu 8--10 nukkujaa laverille ja lisää lattialle. Liikkeellä oli fiksua porukkaa ja tuvat hyvässä kunnossa. Tamperelaisilta reissaajilta saimme Tiitille kävelysauvat lainaksi viimeisenä päivänä.

Ruokaa jäi aika paljon yli, koska kymmenen päivän sijaan retkeilimmekin vain seitsemän (maanantaista maanantaihin) emmekä lyhyiden päivämatkojen takia syöneet odotusten mukaisia annoksia. Lisäksi viimassa oli ikävä kokata, ja keittelimme yleensä vasta illalla tuvassa.

Polvi muuten parani Buranalla ja kävi jo seuraavalla viikolla pelaamassa jalkapalloa.

Muista katsoa kuvat!