Maailmasta lisää Praedorin virallisilla sivuilla. Hyvä peli muuten.
Kaikki alkoi pienestä vuoristokylästä, joka oli juuri menettänyt paikallisen ritarin suojeluksen riittämättömän veronmaksun vuoksi. Sankarimme olivat palaamassa kaupungista, josta he olivat hakeneet apua uskonsotureilta. Kylässä odotti hirveä näky: kaikki oli ryöstetty ja hävitetty, Akoe-Xaokin venekin (vene vuoristossa on toki kätevä kotona) oli rikottu.
Raunioista löytyi vain kylän _________ ______, joka pystyi suunnilleen selvittämään tapahtumien kulkua. Idizin teinirakastaja Aewo löytyi kuolleena, mutta suurin osa kyläläisistä oli tiessään. Taistelutantereen ruumiiden määrästä päättelimme, että ystävämme oli viety orjiksi vuoristolais- ja paimentolaiskyliin. Mitään todistetta tästä ei ollut, mutta päätimme silti lähteä epätoivoiselle pelastusretkelle.
Alkoi urhea sotaretki kaikkea epäilyttävää vastaan. Onneksi apunamme olivat Angarista noudetut uskonsoturit. Vapautimme ihmiskilven osansa hyvin esittäneet kylämme miehet ja teimme selvää vuoristolaiskylästä, mutta naiset jäivät löytämättä. Harhailtuamme vailla selviä johtolankoja ja menetettyämme paimentolaisten kattiloihin pimeässä kompastuneen Ruigon päätimme lähteä etsimään parempaa kotia. Ruigo kuoli Idizin käsiin. Guiro saapasteli tilalle.
Vanhaan kyläämme emme enää palanneet vaan lähdimme vaeltamaan pitkin lähtisen vuoriston reunamien pohjanmaata. Kyselimme paikkaa perustaa oma kylämme, ja viimein Arasavin kylä lupautui antamaan meille maata parin kilometrin päässä rajoistaan. Arasavin väestörakenne oli jostain syystä vinoutunut niin, että kylässä oli paljon naimattomia naisia, ja lupasimme ottaa näitä leskiksi jääneiden miestemme puolisoiksi.
Perustimme ja rakensimme kylän ja annoimme sille nimen Ippris. Kylä oli toki pieni viereiseen Arasaviin (300 as.) verrattuna, mutta tunnelma oli kotoisa ja läheinen, kun kaikki tunsivat toisensa. Ippriksen karttoja ym.
Ippris kukoisti ja oli turvassa hyökkääjiltä. Akoe-Xaok perusti suunnattoman suuren majatalonsa, Idiz kauppansa, ja Vucifox ryhtyi papiksi kylän pieneen temppeliin. Vanha kunnon uskonsoturimme Galegord jäi kylän vartiopäälliköksi. Vanha pormestari Barnheld "Gustav" Verlag jäi eläkkeelle, ja suljetulla lippuäänestyksellä hänen seuraajakseen valittiin nuorempi Verlag Vucifoxin jäädessä täpärästi toiseksi. Matkoillaan sankarit mainostivat Ippriksen rauhallista maalaiselämää kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella, ja majatalossa poikkeavia kehotettiin jäämään kylään asumaan.
Halveksittu painimestari Ade
Eräänä arkisena päivänä Idizin vanha kaveri Idahe ilmestyi Ipprikseen kertoakseen, että kylämme naiset olivat Oftin orjamarkkinoilla myynnissä. Jätimme Galegordin vartioimaan kylää ja lähdimme kiireen vilkkaa kolmensadan virstan matkalle kohti markkinoita. Vucifox neuvotteli meille kimppaostoalennuksen, ja kylä sai naisensa takaisin. Vaihdossa annettiin muun muassa miehet ryöstäneestä vuoristolaiskylästä Akoe-Xaokille jäänyt vanki Kivna. Paha sai palkkansa. Yhden naisen kävimme ostamassa pois joltakulta aateliselta, joka oli ehtinyt markkinoille ennen meitä.
Kyseltyämme Oftin orjakauppiaalta naiset myyneistä paimentolaisista lähdimme oikeutetulle kostoretkelle. Mukaan otimme vahvistukseksi viisi uskonsoturia - kuuluisaan Regrubin manööveriin vaadittavan määrän. Aivan maan lounaisreunassa, Suden autiomaassa, kävimme suuren taistelun ja poltimme sivussa paimentolaisten telttakylän. Loput naiset löytyivätkin tuhotusta kylästä. Koska orjuus on väärin ja paimentolaiset olivat ottaneet kyläläisiämme orjiksi, rankaisimme paimentolaisia myymällä heidät hyvään hintaan orjamarkkinoilla.
Barbaarien hyökkäys. Majatalosta kiisteltiin.
Aivan ongelmitta ei sujunut naisten paluu kylään. Eräs leskimies oli ehtinyt mennä uusiin naimisiin arasavilaisen Leaven kanssa, kun vanha vaimo Aitapa palasi. Koska Roveke ei ottanut enää Aitapaa takaisin, tämän mustasukkaisuus johti lopulta Leaven murhaan. Kun syyllisyytensä myöntänyt Aitapa lopulta teloitettiin, jäi Roveke yksin ilman kumpaakaan vaimoa. Surullista, mutta laki on laki.
Kävimme Idizin kaupan varastojen täydentämisen varjolla tutustumassa ihmeelliseen pääkaupunkiin. Tutustuimme Farrigniassa niin kulttuurinähtävyyksiin kuin maagisten esineiden kauppoihinkin. Ihmeiden kadulta poistuimme taskut täynnä onnenamuletteja. Idiz paransi taisteluvalmiuttaan ostamalla voimamiekan, jonka nimesi Rubiliksi. Kylää varten ostimme patsaan, joka paransi sadan peltohehtaarin satoa, sekä ihmeellistä kasvatusainetta omenatarhaa varten - lajikkeena tietysti Vihreä hyväkäs.
Maalaisten pääkaupunginreissu sai kummia käänteitä, kun Akoe-Xaok tapasi vanhan kaverinsa Irevakin. Irevak huomasi, kuinka pystyvään porukkaan Akoe-Xaok oli lyöttäytynyt, ja uskoi meille poliittisia salaisuuksia. Kerho, johon Irevak kuului, piti Farrignian itäosan herruudesta syrjäytetyn vanhan suvun puolta ja vastusti kiivaasti uutta hallitsijaa. Meille olisi luvassa tehtävä politiikan kiemuroissa.
Vanhan hallitsijasuvun prinssi oli vankina kaupungin vartiostolla, joka toki oli uuden hallitsijan alainen. Vartiostoon soluttautuneet kerholaiset olivat saaneet selville, että prinssiä lähdettäisiin kuljettamaan päivän matkan päähän suureen vankilaan. Osa kuljettajista olisi kerholaisia, mutta lisävoimia tarvittaisiin. Suuri suunnitelmamme oli, että Akoe-Xaok ja Idiz esiintyisivät kaupunkiin saapuneina palkkasotuneina, joiden tehtävänä olisi kuljettaa Guiroa ja Vukaa samaan vankilaan. Kuullessaan kuljetuksesta he lyöttäytyisivät kaupungin vartioston kuljetusretkeen mukaan. Vartiostoon soluttautuneet kerholaiset tietysti suosittelisivat Idiziä ja Akoe-Xaokia mukaan otettaviksi. Jossain kohtaa kesken matkan hyökkäisimme.
Lähtöaamuna viivyttelimme matkaan lähtöä myöhästymällä, katkaisemalla avaimen kahleiden lukkoon, potkimalla ja niskuroimalla. Lähtö viivästyikin peräti tunnin tai pari. Matkalla kerholainen vartioston kapteeni ajoi härkiä hitaasti, ja matka kului kaiken kaikkiaan varsin verkkaista tahtia. Makeaksi lopuksi muutaman tunnin matkan päässä vankilasta kapteeni ajoi vankkureillaan ojaan ja katkaisi vielä valmiiksi puoliksi poikki sahatun akselinkin. Ei auttanut muu kuin yöpyä tienposkessa.
Yön turvin hyökkäsimme vartijoiden kimppuun. Tappelu unisia miehiä vastaan olisi ollut melko helppo, jos miehet olisivat olleet tavallisia sotureita. Tavallisilla sotureilla on näet tapana kaatua jo yhdestä hyvästä osumasta, eivätkä tavalliset miehet väistä niin kuin nyt kohtaamamme. Kun otetaan vielä huomioon, että nämä oudot vastustajat muuttivat kasvojensa muotoa pelottavasti, oli selvää, että olimme törmänneet demoneihin. Selvisimme kuitenkin taistelusta lähinnä Idizin ansiosta - Idiz näet päihitti yksin toisen demonin, kun muut hakkasivat toisen.
Jätimme kärryissä olleet muut vangit kärryjen kanssa tielle ja annoimme heille uuden elämän alkupääomaksi vartijoiden taskuista löytyneet rahat. Itse lähdimme hevosilla kiertämään Kerhon kanssa sovittuun kohtaamispaikkaan. Demonien puremista kapteeni ja Akoe-Xaok saivat pahan taudin, jota jäimme parantelemaan Farrignian sairaalaan. Ihmelääke paransi Akoe-Xaokin, ja ostimmekin sitä heti monta annosta varastoon. Pahaksi onneksi emme voineet mitenkään todistaa, että olimme kohdanneet demoneita, koska Vuka oli tapansa mukaan uhrannut näiden ruumiit.
Kerhon agentit nuuskivat tietoomme, mistä demonit oli värvätty vartiostoon. Demonien pesäksi paljastui maatalo kaupungin ulkopuolella. Kerho rahoitti meille Ihmeiden kadulta linssin, jolla demonit saattoi erottaa tavallisista ihmisistä. Sitä oli valitettavasti vaikeaa käyttää huomaamattomasti, joten jouduimme houkuttelemaan maatalosta väkeä muka saattamaan arvokasta esinettä vaarallisella matkalla. Pari talon vahvaa miestä saapui sovitulla hetkellä läheiseen kylään osoitteeseen Syrjäkuja 7. Akoe-Xaok ja Vuka jäivät ikkunan taakse tirkistelemään linssin läpi, ja Idiz ja Guiro jäivät ottamaan tulijoita vastaan. Kun olimme saaneet varmuuden siitä, että toinen miehistä oli kuin olikin demoni, ilmoitimme heille, että tehtävä oli peruttu, koska aarteemme oli jo varastettu.
-kuoleeko Guiro tässä?
Saimme jotenkin Mustan Kissan uskomaan, että demonien pesä oli maatalolla. Kissa keräsi parhaat miehensä sekä demonologin, joka tuli kuningattaren linssillä varmistumaan, että demoniväitteillämme oli todellisuuspohjaa. Juonittelimme itsemme maatalolle väittäen aarteen taas löytyneen. Mukaan tuli myös Kissa miehineen. Heitä väitimme ylimääräisiksi palkkasotureiksi, jotka olivat aarteen arvon kannalta tarpeen. Tilanne kehittyi tietysti joukkotappeluksi heti, kun demonologi oli vahvistanut väitteemme. Kun demonit perääntyivät talon sisäosiin, päätimme poistua ja yksinkertaisesti sytyttää talon tuleen. Raunioita tutkiessamme kävi kuitenkin ilmi, että demonit olivat käyttäneet kellarissa ollutta taikakehää ja teleportanneet pois. Pahus.
-vai kuoleeko Guiro tässä? -kotiin piiloon
Luulimme juuri saavamme viettää Ippriksessä hiljaiseloa, kun kylään saapui sanansaattaja, jonka mukaan kylän mainoskampanja oli tehonnut, ja sadan hengen lauma valui hiljakseen kohti Ippristä asettuakseen sinne asumaan. Hups, kylän väkiluku kolminkertaistuu!? Kylän pormestari ja sankarit lähtivät ottamaan tulokkaita arvokkaasti vastaan, kun loppu kylä yritti hädissään keksiä, mihin tulokkaat sijoitettaisiin.
Tulokkaat olivat lähtöisin lähinnä Farrignian esikaupunkialueelta. He olivat sangen tavallista kansaa lukuun ottamatta aatelisnuorukaista nimeltä Morf no Damísh, joka tietysti saapui tervetuliaisseremonioihin tervehtimään kylän sankareita, joihin arveli liittyvänsä. Vucifoxin nähdessään Morf ei voinut hillitä luontaisia vaistojaan, vaan päätteli näppärästi antavansa parhaan ensivaikutelman kähmimällä tätä.
Kun tulokkaat seuraavana päivänä saapuivat kylään, oli heille järjestetty majoitusta tyhjässä majatalossa, tervetuloseremonioita sekä lapsia kylää esittelemään. Juhlat jatkuivat myöhään yöhön, ja härkä pyöri. Morfkin taisi löytää seuraa yöksi.
Hyvin ansaittu uni keskeytyi aamulla kauheaan ilmoitukseen: erään tulokkaan pieni poika oli yön aikana kadonnut. Koko kylä lähetettiin etsimään. Onneksi pojan löysi vahvahermoinen mies, joka tuli vaiteliaana ilmoittamaan Galegordille löytämästään. Galegord vei sankarit katsomaan löytöpaikkaa. Morfia ei kutsuttu, mutta hän hiippaili perässä. Poika löytyi puuhun sidottuna ja jollain tavalla syötynä. Tämä näky olisi varmasti liikaa äidille ja muille tulokkaille, joten yhteisellä päätöksellä poika haudattiin salaa ja äidille vietiin vain pojan tossut. Oli parempi antaa kyläläisten uskoa, että poika oli lähtenyt etsimään joelta kauniita kiviä ja joutunut virran viemäksi. Todellisuudessa murhan takana olivat selvästi demonit.
Illalla majataloon saapui epäilyttävää väkeä, nimittäin kauppias vartijoineen. Epäilyttäviä he olivat siksi, että majatalossa ei yleensä ollut ulkopuolisia asiakkaita. Matkalaisia päätettiin pitää silmällä ja vartioida majataloa sekä ulkoa että sisältä. Yöllä eräs vartijoista lähtikin kohti jokea. Sankarit seurasivat muukalaista joelle, mutta kävelyn tarkoituksena olikin ilmeisesti vain tyhjentäminen. Mies näki kävellessään Akoe-Xaokin, joka oli piiloutunut pensaaseen ja joka selitti pensastelunsa kertomalla, kuinka hyviä marjat ovat öiseen aikaan. Palattuaan majatalolle mies näki Akoe-Xaokin taas tiskin takana laseja kiillottelemassa, ja päätteli ihmeissään, että pensaassa täytyi olla Akoe-Xaokin pahan kaksosveljen.
Kun epäilyttävät matkalaiset aamulla lähtivät, heiltä jäi pöytään korkilla suljettu ruukku. Akoe-Xaok kiirehti avaamaan sen, ja yllättyi pahanpäiväisesti, kun ruukusta alkoi virrata kämmenen kokoisia hämähäkkejä, jotka purivat kipeästi. Majatalo saatiin onneksi evakuoitua ennen kuin ne ehtivät purra ketään hengiltä. Morf hoiti evakuoinnin mallikkaasti ja kävi vielä sankarillisesti sulkemassa ruukun (??), ja tämä vakuutti kylän sankarit siitä, että Morfista löytyi muitakin puolia kuin pelkkä irstailija.
Kuultuaan hämähäkeistä Idiz ei jäänyt hoitamaan ongelmaa, vaan ryntäsi hevosellaan ajamaan ongelmien aiheuttajaa takaa. Seuranneessa välikohtauksessa selvisi, että yöllä joella lorotellut vartija oli kuin olikin demoni. Demonin surmattua kauppiaan ja haavoitettua Idiziä pahasti Idiz pakeni henkensä edestä takaisin Ipprikseen.
Kyläläisissä heräsi kauppiaan vartijoiden tihutöiden johdosta suuri kostonhimo, ja parinkymmenen miehen lauma lähti kauppiaan porukan perään estelyistämme huolimatta. Me sankarit sen sijaan lähdimme kohti Farrigniaa Mustan kissan juttusille. Hän jos kuka osaisi auttaa demoniongelmassamme.
Miksi lähdimme Farrigniaan, muistinko syyn oikein? Minä muuten kävin ratsastamassa sen demonin porukassa olleen kauppiaan tai vartijan kiinni ja uhkailin sitä. Kovis!!
Läheisessä Isiilopin kaupungissa meihin ei suhtauduttu järin suopeasti. Jäätyämme majataloon lyhyille unille kaupungin vartiosto tuli vangitsemaan meidät. Päättelimme, että olisi viisainta antautua jäämättä tappelemaan kymmentä lainvalvojaa vastaan etenkin, kun vartijoiden takana virnisteli Ippriksessä käynyt demonimies - kuulemma nimeltään Inomed. Akoe-Xaok yritti kovasti selittää vartiostolle Inomedin oikeaa luonnetta, mutta hänelle vain naureskeltiin.
Meidät vietiin vartioston asemalle kuulusteltaviksi. Akoe-Xaok häiritsi kuulustelua niin, että joutui toiseen selliin. Jollakin ovelalla suunnitelmalla pääsimme käsiksi aseisiimme ja pistimme käyntiin hirveän tappelun. Akoe-Xaok löi oman sellinsä kaltereiden välistä tuolinjalalla. Lopulta demoni saatiin hengiltä, ja haavoittuneina lähdimme entistä suuremmalla kiireellä kohti Farrigniaa.
Demonologian 1. pääsääntö: Demonit ei saa tarinoida ihmiskunnan alkuajoista. Demonologian 3. pääsääntö: Demonit väistää usein.
Farrigniassa Musta kissa majoitti meidät tarkasti vartioituun huoneistoon. Demonologi suostui ottamaan meidät vastaan, ja päätimme kuulemamme perusteella lähteä tapaamaan Warthissa asuvaa demonia, joka useimmista demoneista poiketen on meidän puolellamme.
Matkattuamme viikon verran autiossa Warthissa oppaan kanssa tapasimme lopulta paikallisen demonin. Yllätykseksemme demoni oli ihmismuodossaan puolitoistametrinen kalju äijänkäppänä. Toisaalta tämä ihmismuoto ei ollut lainkaan pelottava, joten uskalsimme virallisten asioiden ("demonit vainoavat meitä, auta") jälkeen udella ihmismaailman ja demonien maailmojen kummallisuuksista. Tiesitkö muuten, että on olemassa n maailmaa, joissa kaikissa on asukkaita? Maailmansa ulkopuolelle eksynyttä kutsutaan demoniksi. Sinäkin olisit siis pelottava demoni, jos joutuisit demonien maailmaan! Kiltti Warthin demoni vastaili kärsivällisesti kysymyksiimme koko sen viikon, jonka kuljimme pois Warthista.
Demoni lupasi hoitaa meitä vainonneet demonit, olihan hän sentään omassa maailmassaan näiden pienempien demonien komentajasäätyä. Me jäimme piileksimään Farrigniaan ensin Mustan kissan taloon ja sitten majataloon. Kuukauden päivät piileksittyämme palasimme kiertotietä Ipprikseen.
Kiertotie vei meidät Circolin editse lähes Oftiin saakka. Akoe-Xaokin harmiksi - hän oli nautiskellen kertonut miehistölle voittoisista sotaretkistään merikersanttina - jäimme lautalta pois kaupunkipahasessa, jossa sijaitsi myös uskonsotureiden luostari ja koulutuskeskus. Kaupungin vartijat katsoivat meitä hieman kieroon, kun astuimme laiturille hampaisiin saakka aseistautuneina. Muut olisivat hoitaneet homman kohteliaasti ja selittäneet, että luostarin väki menisi meistä takuuseen, mutta Morf päätti sooloilla ja onnistui suututtamaan sekä vartijat että kaverit. Kun vartijat lähtivät viemään Morfia pois, muut tuumivat, että tälle tekisi hyvää viettää yö sellissä, eivätkä panneet vastaan.
Luostarin johtaja ja uskonsoturien kenraali Drogelag otti meidät ilolla vastaan kuultuaan, että saapujat olivat ylipäällikkö Ciportin sukua. Olimme juuri asettumassa taloksi, kun meille tultiin ilmoittamaan, että kylässä oli tulipalo ja muutenkin kauhea hämminki. Sankareina riensimme tietysti avuksi.
Vartijoiden kiinni ottama Morf oli sillä aikaa aiheuttanut tulipalon ja muutenkin kauheaa hämminkiä. Kun vartijat olivat taluttaneet Morfia selliin, tämä oli karannut ja tuikannut kostoksi vielä vartioasemankin tuleen. Hurja pakomatka hevosella oli päättynyt, kun Morfin pään läpi oli heitetty keihäs. Totesimme Morfin ansainneen kohtalonsa aivan itse emmekä juuri jääneet suremaan.
Morfista oli muiston lisäksi jäljellä vielä palava vartiotupa, josta kuului kahlittujen vankien kauhunhuutoja. Uskonsoturit syöksyivät auttamaan kyläläisten sankoketjuja. Vuka kasteli itsensä joessa ja lähti märkiin rätteihin kääriytyneenä Artanten nimessä pelastamaan vankeja. Idiz tuli perässä sankaroimaan. Vangit saatiin nopeasti irti ja ulos, ja palokin sammui tehokkaiden soturien ansiosta.
Vietimme uskonsoturien luostarissa viikon. Idiz opetti uskonsotureille hienoja miekkailukikkoja, Akoe-Xaok nautti sotilaallisuudesta ja Vuka vaihtoi kuulumisia tuttujen päälliköiden kanssa. Ippris kuitenkin kutsui. Jäähyväisiä jättäessämme Drogelag tuuppasi mukaamme vastikään uskonsoturiksi valmistuneen Hansin, jonka oli kuulemma syytä hieman nähdä maailmaa ja joka sopisi hyvin kylän puolustuksen jatkoksi. Otimme leveäharteisen nuorukaisen mukaamme ja ratsastimme kotiin.
Paluu Ipprikseen ei valitettavasti ollut riemukas emmekä me odotettuja kunniavieraita, vaan meitä pidettiin lähinnä pahanilmanlintuina ja demonien kumppaneina. Etenkin Vucifoxista puhuttiin kuin itse pääpahasta, eivätkä lapset enää saaneet tulla temppeliin kouluun. Uudet kyläläiset olivat jotenkin pilanneet Ippriksen ilmapiirin.
-opfer
Hiljaiselon Ippriksessä keskeytti uutinen, jonka joku kyläläinen tuli kauhistuneena kertomaan: Akoe-Xaok oli siepattu. Sankarit ja muutama kylän mies valmistautuivat pikaisesti takaa-ajoon ja taisteluun. Sieppaajat olivat lähteneet kohti etelää. Meillä oli kaksi vaihtoehtoista tietä, joten lähetimme kylän miehet toista ja lähdimme itse toista. Kylissä, joiden läpi kuljimme, osattiin kertoa meitä edellä olevista mustaviittaisista miehistä. Olimme siis oikeilla jäljillä. Valitettavasti mustaviitat olivat saaneet juuri sen verran etumatkaa, että he ehtivät ennen meitä satamakaupunkiin, Oftan-joen laivaan ja sillä ties minne.
MIKSI jatkoimme matkaa etelään ja löysimme lopulta kylän, jonka lähistöllä asui velho. En tiedä mitään tästä.
-igaamin kylä -sirav löytyi, kertoi että igaam sieppasi A-H:n viedäkseen metsään tutkimaan
Sirav osasi osoittaa meille puulinnoituksen, jossa metsään vietäviä vankeja oli tapana säilyttää. Hän väitti pystyvänsä selvittämään asian puhumalla, mutta jäi vangiksi leviteltyään totuutta liian leväperäisesti. Muille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä linnoitukseen kolmisin. Hyökkäys onnistui odotusten vastaisesti täydellisesti, kun Idiz ja Hans piirittivät linnoituksen kahdestaan. Pimeällä pihalla käydyn taistelun jälkeen löysimme sellissä viruvan Siravin, mutta emme Akoe-Xaokia. Hän oli jo metsässä, tai näin meille ainakin kerrottiin.
Linnoituksen soturi, jonka otimme vangiksi, tunsi metsää muutaman käyntinsä vuoksi niin paljon, että päätimme pakottaa hänet oppaaksemme. Hevoset eivät suostuneet tulemaan metsään, joten jätimme ne ulkopuolelle. Polkujen ympärillä metsä oli synkkä ja niin sankka, että näimme vain muutaman metrin päähän. Oli hämärää ja hiljaista.
Hiljaisuus keskeytyi yllättäen, kun polun mutkan takaa ilmaantui miesparka, jota suden näköiset otukset ajoivat takaa. Otimme miehen suojelukseemme ja puolustauduimme urheasti. Mies osoittautui kuitenkin metsän petolliseksi suunnitelmaksi päättää päivämme. Olimme niin suuressa pulassa, että Vukakin joutui tappeluun mukaan. Emme selvinneet vammoitta, sillä puukätiseksi osoittautunut mies oli onnistunut murtamaan Vukan käden. Oppaamme pakeni tappelua metsän syvyyteen ja kohtasi ilmeisesti pian loppunsa. Päätimme mennä ulos lepäämään ja yrittää metsään tunkeutumista uudelleen seuraavana aamuna.
Yllätyimme huomatessamme, että ulkona oli yö, vaikka olimme vasta muutamaa tuntia aikaisemmin aamulla sukeltaneet metsään. Lepäsimme yön ja lääkitsimme Vukan kättä Siravin jauheilla. Metsään palaaminen pelotti, mutta Sirav muistutti, että Akoe-Xaok pitäisi pelastaa mahdollisimman pian, jotta hänellä olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia.
Vaeltaessamme metsässä meitä vastaan ei tullut tällä kertaa mitään. Sen sijaan meitä alkoi nukuttaa jo muutaman tunnin kävelyn jälkeen. Päätimme valvoa pareittain. Siravin ja Hansin vartiovuorolla jälkimmäinen näki lammen, joka kutsui uimaan. Lammelta palatessaan Hans yritti tappaa Siravin, mutta tämä ehti onneksi nukuttaa Hansin alkemian voimin.
Huomasimme, että metsässä uni virkisti samalla tavalla ylinopeudella kuin väsymys oli tullutkin. Pääsimme siis jatkamaan matkaa verrattain lyhyen tauon jälkeen. Polku vei meidät aukiolle, jonka reunassa oli puolittain metsän syömä kartano. Vucifoxin estelyistä huolimatta miehet menivät sisälle kartanoa tutkimaan. Uhkarohkeus kannatti, sillä kartanon kirjahyllyyn oli piilotettu lipas, jonka sisällä oleva jokin ei selvästi ollut metsälle mieleen: kymmenen metrin säteellä lippaasta metsä kuoli pois kasvaakseen taas pikavauhtia takaisin lippaan poistuttua.
Nyt paremmin metsältä ja sen taikavoimilta suojattuina kuljimme polkua eteenpäin. Viimein tulimme taas aukiolle. Sen keskellä seisoi pieni mökki. Kurkistimme sisään, ja kauhistukseksemme sisällä pöydän ääressä makasi kaksi ruumista. Ne olivat kovasti Akoe-Xaokin näköisiä, mutta eivät kuitenkaan aivan. Hänen vanhempansa ehkä? Tätä pohdiskellessamme mökki katosi ja huomasimme olevamme ihmisjoukossa. Meidän käskettiin puolustautua hyökkääjiä vastaan. Hyökkäävillä ratsumiehillä oli kuitenkin uskonsoturien asepaidat, joiden näkeminen sai meidät vaihtamaan puolta. Uskonsoturit tekivät kuuluisan Regrubin manööverin ja katosivat sitten.
Huomaamattamme aukion toiseen reunaan oli ilmestynyt joki. Sitä pitkin lipui veneessä nainen. Kun kävimme auttamassa hänet rantaan, kysyimme, tunsiko nainen Akoe-Xaokia. Nainen ilmoitti olevansa Akoe-Xaokin ottoäiti.
Takanamme hahmottui nyt Ippriksen majatalo Rysä. Rysän ympärillä pyöri tuttuja kyläläisiä. Kävelimme ihmeissämme sisään, ja paikat näyttivät kovin tutuilta. Idiz kävi tekemässä peräseinään merkin tunnistaakseen myöhemmin, oliko majatalo ollut aito. Koimme jälleen hämähäkkien hyökkäyksen, ja Inomed ilmestyi mukaan. Inomedin seurassa oli jonkinlainen tulidemoni liekkiruoskineen. Tämä demoni piteli Akoe-Xaokia.
Sirav vapautti Akoe-Xaokin iskemällä demonilta pään irti. Akoe-Xaok ei näyttänyt tuntevan meitä ja oli täysin sekaisin. Akoe-Xaokin kädet paloivat, mikä saattoi johtua siitä, että tämä oli ottanut niillä tulidemonin päästä kiinni.
Polku, jota olimme aukiolle tulleet, oli umpeutunut ja toinen ilmestynyt aukion vastakkaiseen laitaan. Poistuimme Akoe-Xaokin pään sisältöä esitelleeltä aukiolta uutta polkua pitkin huutavaa Akoe-Xaokia paareilla kantaen. Matkalla löysimme kaatuneen tornin, jota Hans ja Idiz lähtivät uhkarohkeasti tutkimaan. Tornista löytyi kummallisia taikaesineitä, lonkerohirviö sekä klonkahtavia eläimiä ja niiden sikiöitä. Matkaa kuitenkin jatkettiin pian, jotta Akoe-Xaok pääsisi pois metsästä.
Tulimme ensimmäiseen risteykseen sitten aivan alkumatkan. Toisen reitin päässä oli muuri, toinen johti kartanolle. Jälleen uhkarohkeilijat lähtivät taloa tutkimaan jättäen Akoe-Xaokin terveyden vähemmälle arvolle. Kartanon yläkerrasta heidät pelästytti pois lasipurkkiin säilötty nesteessä lilluva velho, joka ei onneksi ryhtynyt toimiin seikkailijat huomatessaan.
Kartanon vierestä aukeni polku, jota hetken aikaa seurattuamme näimme jotain hyvin kirkasta. Maisema oli kuin pelkkää valoa, yläosa sinertävää ja alaosa jollain tavoin aaltoilevaa. Merenranta! Olimme ulkona!
Ryntäsimme metsästä ulos sokaisevaan valoon. Kun katsoimme taaksemme, olimme tulleet ulos naurettavan pienestä puolen hehtaarin metsästä. Lähikylässä saimme tietää, että olimme kulkeneet metsässä puoli vuotta ja että olimme nyt lähellä Piperiaa. Uhrattuamme kiitosuhreja kylän temppelissä lähdimme kiireen vilkkaa Piperiaan toiveenamme hyvät lääkärit Akoe-Xaokille ja yösija Vucifoxin isän talosta.
Piperiassa pääsimme asumaan Vukan yllättyneen isän taloon. Akoe-Xaokia hoitamaan tulleet parhaat lääkärit eivät juuri osanneet mitään tehdä, vaikka parveilivatkin talossa joka päivä. Sirav kertoi auliisti herra Ciportille, että muuan velho saattaisi olla hänen perässään. Tästä pelästynyt isä tarjoutui järjestämään meille kuljetuksen Farrigniaan pois hänen taloaan vaarantamasta.
-suomennusprosessi
Matkasimme laivalla Sisämeren poikki Farrigniaan. Lääkärit eivät sielläkään pystyneet Akoe-Xaokia parantamaan. Tuttu demonologi sen sijaan tiesi kertoa, että toverimme sisällä oli demoni, ja osasi vielä suositella oikeaa shamaania ajamaan sitä pois. Shamaani teki merkillisiä rituaaleja ja kysyi sitten demonilta, suostuisiko tämä lähtemään takaisin omaan maailmaansa. "Sitähän minä olen koko ajan yrittänyt!" ilmoitti demoni ja lähti kiitollisena pois toveristamme. Akoe-Xaok parani heti. Sirav ei jostain syystä suostunut uskomaan ongelmaa demonin aiheuttajaksi, jupisi vain itsekseen jostain poppamiehistä ja silmänkääntäjistä.
Akoe-Xaokin parannuttua ainoaksi ongelmaksemme jäi meitä mahdollisesti jahtaava velho. Emme oikein tienneet, mitä tehdä, joten päätimme harhailla kohti Ippristä. Siravilla oli jotain asiaa vanhemmilleen, ja kotikin oli melkein matkan varrella. Päätimme siis jatkaa sukulaisvierailujen sarjaa.
Siravin koti oli jonkinlainen orpokodin ja sisäoppilaitoksen yhdistelmä. Laitoksen johtajat eli Siravin kasvatusvanhemmat ottivat meidät ilolla vastaan, mutta kertoivat, että velho Igaam tosiaankin vainosi meitä. Poistuimme koululta vähin äänin vankkureihin piiloutuneina ja suuntasimme pelastamaan Igaamin uhkaamaa Siravin alkemistiopettajaa Istimekaa. Täti odotti meitä majatalon kokkina, mutta majatalolla odottivat myös Igaamin miehet. Sepän pajalla käyty lähes kohtalokas taistelu kääntyi voitoksemme, ja saimme opettajan mukaamme.
Paetessamme pahoin loukkaantuneina kaupungin vartijoita Istimeka huomautti Siraville, että kasvatusisä oli laittanut tämän laukkuun kirjeen. Lyhyestä kirjeestä luimme: "Viekää Istimeka Ipprikseen. Siellä olette turvassa. Luottakaa meihin." Epäselväksi jäi, mikä Ippriksestä teki erityisen turvallisen paikan, mutta koska emme muutakaan vaihtoehtoa keksineet, päätimme noudattaa ohjeita.
Kotona Ippriksessä ilmapiiri oli taas muuttunut täysin. Meitä kunnioitettiin jälleen, ja lapset parveilivat kysymään, koska koulu taas alkaisi. Vanha kunnon Galegord näytti aivan siltä, kuin olisi poissaollessamme saanut monta tasoa. Idahe ja Galegord salasivat selvästi jotain ja vastasivat kysyessämme vain myhäillen: "Luottakaa meihin."
Kylä kukoisti. Syksyn sato oli ollut patsaan ansiosta erinomainen, ja sadoksi laskettakoon sekin, että vanha Martta oli raskaana Utuurille. Idahe oli tuonut parikymmentä riuskaa rakentajaa kylää laajentamaan, ja Gustav oli veistänyt kylän uusille aukioille sankareiden patsaita. Rysässäkin oli ihmeeksemme alkanut käydä ulkopuolisia asiakkaita päivittäin.
-kissa mukaan jossain kohtaa?
Kävellessään pari viikkoa kylässä vietettyämme kaupalleen Idiz kaatui yllättäen maahan ja jäi makaamaan liikkumattomana. Parantajantaidoillaan Hans virvoitti ystävämme. Toivuttuaan Idiz kertoi joutuneensa vedetyksi jonnekin kauas, vankilan selliin. Siellä hänen edessään oli ollut Warthin demoni kahlittuna. Demoni pyysi apua. Idiz oli kuullut oven aukeavan takanaan, kääntynyt, mutta joutunut kolkatuksi ja herännyt sitten Ippriksessä.
Musta kissa ja Idahe tiesivät yllättäen heti, mitä tehdä. Pakkasimme varusteemme pikavauhtia ja lähdimme ratsastamaan huimaa vauhtia kohti satamaa, josta laiva veisi meidät Sisämeren pienelle kalastajasaarelle.
-saarelle pelastamaan warthin demonia hopulla -azumin linna -haarniskat päällä kalastajakylässä -mätkis pätkis -yksijalkainen hyppää päälle!!!!1 -sirav ei suostu uskomaan että demoneita on (sanoo, että alkemiaa) -NYT OLIS PAREMPI OLLA HYVÄ SELITYS ÄEÄ