str 12, dex 20, con 11, int 12, wis 15, cha 15. 32-vuotias puolituisnainen. 3 ft, 37 lb.
Puu eli ensin äitinsä kanssa metsässä, mutta sitten eräänä päivänä jättiläinen astui Puun äidin päälle. Pieni Puu vannoi kostoa ja lähti ihmis-puolituiskylään sukulaistensa luo kasvamaan. Sittemmin Puu palasi lapsuudenkotiinsa ja jäi sinne asumaan, osin siitä syystä, että lähistöllä asui edelleen jättiläisiä. Puu huvitteli päivät pitkät järjestämällä jättiläisille kepposia ja virittelemällä erilaisia ansoja - saipa riemukseen silloin tällöin harmiakin aiheutettua, mutta jättiläisten tappaminen taisi jäädä vähemmälle.
Puu, kuten monet muutkin puolituiset, oli hyvän ruoan ystävä. Koskaan luolastossa seikkailtaessa ei Puulta jäänyt huomaamatta luolan keittiö, varsinkaan, jos siellä sattui olemaan kanankoipia. Seikkaillessaan Puu nauttikin ruoasta niin paljon, että sai erään tasonnousun yhteydessä myös hieman painonnousua.
Puu ei pitänyt aarteita järin arvokkaina, sille kulta oli lähinnä vain väline, jolla saattoi ostaa niitä harvoja hyödykkeitä, joita ranger ei metsästä irti saanut - lähinnä siis suolaa. Puu oli saaliinjaolla mieluinen kumppani, kun usein tyytyi pienempään osaan kuin toverinsa. Pari kauniisti kiiltelevää jalokiveä Puun kuitenkin joskus nähtiin pistävän taskuunsa, joten aivan sokea kauneudelle se ei nähtävästi ollut.
Puu ei lähtenyt seikkailemaan silkasta ahneudesta kuten useimmat muut seikkailijat. Sitä ajoi elämää suurempi halu tappaa jättiläisiä, ja siihen se tarvitsi pätevän porukan. Jättiläisen nähdessään Puu usein kadotti suhteellisuudentajunsa (lähinnä Puun ja jättiläisen pituuksien suhde) ja hyökkäsi silmittömästi kimppuun, ja jo muutaman tällaisen tapauksen jälkeen seikkailutoverit jättiläisen nähdessään kaappasivat Puun syliin ja tukkivat sen suun.
Taisteluissa Puu pysytteli taka-alalla. Sieltä oli näet helpompi heitellä tikareita ja tarvittaessa rynnätä lyömään kaatuneita tovereita parannussauvalla tai juottamaan näille parannuspulloja (ks. jojopojat). Useimmat viholliset olivatkin niin tyhmiä, että keskittyivät hakkaamaan jojottavia taistelijoita sen sijaan, että olisivat lopettaneet Puun. Varsinkin seikkailun loppuvaiheessa Puun parantava osa taisteluissa kävi kovin tärkeäksi.
Puun oli tarkoitus seikkailla aikansa ja palata sitten kotimetsän jättiläisten kiusaksi, mutta ryhmän tahto vei toiselle tielle. Mielestään kylliksi tasoja saaneina porukan kaksi muuta jäsentä päättivät nimittäin lähteä valtaamaan jättiläisten linnaa Puun kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Tietäähän sen, miten sellaisissa yrityksissä käy. Muuan maagi, ilmeisesti linnan hallitsija, yritti ensin säästellä voimiaan käyttämällä Puuhun vain Flaming Sphereä, mutta kun Puu imaisi sen tyynesti sauvaansa, päätti maagi yksinkertaisesti disintegroida Puun.
On tietysti turha jossitella, mutta silti maailma, joka muistaa Puun suurena sankarina, ei voi olla miettimättä, mitä olisi tapahtunut, jos seikkailijaporukka olisi Puun ehdotuksen mukaisesti lähtenyt valtaamaan jättiläisiltä puolituiskylää takaisin. Tuskin yhtään sen paremmin...
Puu hajosi tomuksi ympäri maailmaa, mutta tässä tomussa elää Puun muisto. Vielä tänäänkin joku ajattelee Puuta, urheaa puolituista, joka istui aidalla heiluttelemassa jalkojaan ja syömässä kanankoipea.
Mutta
Ennen kuin Puu ehdittiin hajottaa tomuksi, Nikabrik hajotti maagin. Näin Puu kavereineen sai vaikutusvaltaisia ystäviä, miljoonan varusteet ja osansa suuressa tehtävässä. Suuren seikkailunsa seikkailleena ja hyvin jättiläisiä vastaan varustautuneena Puu voi nyt lähteä takaisin kotimetsäänsä tai jäädä puolustamaan jotakin pikkuista puolituiskylää.