Joku puristaa mua. On vaikea hengittää. Kaikki lihakset on jäykkinä, vaikka makaan rentona sängyllä.

Makaan selälläni. Poskien liha valuu luita pitkin. Katossa on kuvioita.

Huone tikittää. Liian monta kelloa käy epätahdissa. Vaivoin vältän puremasta kieleeni.

Maisema hajoaa. Konkreettista on enää ohimon nopea syke.

Soitan uudelleen. Varattu. Ei voi olla, tässä on jotain omituista.

Valkea nousee paperilta, kuristaa silmäni ja poistuu. Paperipinot kätkevät salaisuuksia.

Jotain luettavaa! Kirjahyllyt ovat kuolleet, kivettyneet. Kuka lukisi fossiilin?

Ovesta kajastaa valo. Juliste kiiltää. Silmissäni houre.

Kirkuna täyttää aivoni. Hengitys salpautuu ja näkö samenee taas.

TK 160298