-Äiti, mä meen kattoon poikia OH3X:ään, mut tuun kohtuullisen ajoissa kotiin.. Moro!
OH3HEI-Mikon kanssa ajeltiin OH3RM-Markuksen tienhaaran ohi pahemman kerran, mutta lopulta selviydyttiin paikan päälle tunnin verran myöhässä. Markus oli workkinut jo hetkisen itsekseen neljälläkympillä ja jatkoi puuhaa kunnes Mikko sai juonesta kiinni.
Nukahdin mukavasti sohvalle ja heräsin Mikon ocean hoteliin. Tuumasin nukkuneeni varsin hyvin qsojen melskeessä, ja vasta myöhemmin illalla minulle selvisi, että pojat olivat syöneet ilman minua.
Varsinainen valtakunnansade oli jo aiemmin haitannut workkimista, mutta lopulliseksi kuoliniskuksi koitui ukkonen. Mentiin sisälle asuinrakennukseen, katseltiin salamoita ja alettiin lämmittää saunaa. Soitin äidille, että en tulekaan ihan heti kotiin, vaan jään pidemmäksi aikaa kisamaskotiksi.
Ulkona oli ihana sade ja mahtava ukkonen. Salamat löivät yli taivaan ja oli tummista pilvistä huolimatta valoisaa. Miss Märkä T-paita -kisa sai uuden osanottajan, mutta siitä viis. Paidasta voi vääntää enimmät vedet rappusilla, ettei lattiat kastu.
Ukkonen hellitti hetkeksi, mutta palasi pian. Sauna oli lämmin, ei kiirettä takaisin maston juurelle. Kellokin oli vasta kymmenen, UTC:ta, ei mitään hätää. Muutkin lähiasemat pitivät taukoa ukkosen ja muiden häiriöiden innoittamina.
Markuksella on varsin hyvä sauna, mutta yksi asia puuttui - ranta. Niinpä Mikko, Tupe OH3-925 ja minä läksimme kohti parin kilometrin päässä olevaa rantaa kuka mopolla täysissä pukeissa, kuka polkupyörällä uima-asussa. Vesi oli lämmintä ja saunaan palatessa oli hyvä olla. Mikko kaatoi allekirjoittaneen korvaan limua, mikä ei ollut kovinkaan mieltä ylentävä kokemus.
Illan jalkapallo-ottelukin oli jo ohi, joten palasimme workkimaan. Markus alkoi sähköttää ja Mikko meni muualle nukkumaan. Puolipukeinen kisamaskotti nukahti hamshackin sohvalle.
Kolmen maissa UTC-aikaa Mikko kuuli kisamaskotin juttelevan "OH3HEI" ja muuta sekavaa. Kärpästen pörinään lopulta heräsin ja käskin Mikon tappaa kiusanhenget. Teloituksen aikana pistin headsetin päähän ja kuuntelin kovasti. Mikko kuuli jonkun aseman kutsuvan, mutta yrittäessäni epätoivoisesti muistella mikä on kirjaimen N foneettinen aakkonen unohdin painaa jalkapoljintangenttia, ja ukko meni menojaan.
Markus heräsi ja vaihdettiin hetkiseksi bandia, kympille. Hiljaista tuntui olevan kaikkialla ja meilläkin teho laski sataan wattiin laiteongelmien vuoksi. Markus lähti Kuhmalahdelle katsomaan rakkaita kilpakumppaneita ja Mikko jäi huutelemaan. Kisamaskotti nukahti, kuinkas muutenkaan.
Kisan viimeinen tunti alkoi ja yhtäkkiä saatiin Namibia, vaikkei kovin aktiivisesti yritetty. Mikko käänsi antennia etelämmäs koettaen kaapata enemmän afrikkalaisia. Markus palasi tuomaan väliaikatietoja, kertoi nimittäin syöneensä. Valmispizzat ravitsivat meitäkin kunnes Markus alkoi huudella Zimbabween. Mikkokin meni syömään.
Hamshackissa oli loppuvaiheessa hellettä. Yksi qso saatiin vielä viimeisten kymmenen sekunnin aikana. Sitten oli kaikki ohi. Kaksikymmentäneljä tuntia on yllättävän lyhyt aika.
Kisaa edeltävänä torstaina olin todennut kylmästi, että en tod tule operoimaan tai katselemaan mitään tyhmää contestia. Mukava tänne kuitenkin oli tulla, tiimin motto näet oli "Pääasia, että kaikilla on hauskaa!" Tapaus ei ollut lähellekään niin virallista hampaat irvessä vääntämistä kuin olin kuvitellut, vaan siitä oli tulevalle amatöörille jopa hyötyä. Luppoajoilla Mikko kyseli K-moduulin kysymyksiä ja opettelin tunnistamaan maiden prefiksejä. Oma QSL-korttikin tuli suunniteltua, tosin kutsua siihen ei voinut vielä varmuudella kirjoittaa. Ehkä senkin sitten joskus saa, toivottavasti.
Muita tekstejäni taikka Hamisivu