Istahdin vessanpöntölle hampaita pesemään. Kädessäni oli Raamattu, JKR, jonka avasin mielivaltaisesta kohdasta. Päätin hetken selailtuani lukea psalmeja, joista 62 aukeni lähinnä. Siinä istuin jalat koukussa roskiksen päällä hiljaisessa talossa vain sähköhammasharjan suristessa.

Jumalaa yksin sieluni hiljaisuudessa odottaa. Häneltä tulee minulle apu.

Hiljaisuus vain syveni ja keskityin tekstiin syvemmin.

Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

Jäin hiljaisuuteeni Isän syliin.

Sieluni, odota vain hiljaisuudessa Jumalaa, sillä hän antaa minulle toivon.

Näin oli hyvä.

TK 250298