Tulevaisuuden, ehkä avaruuden, erilaisen uuden kuvausta tarjoaa meille scifikirjallisuus. Kuka tahansa voi kirjoittaa scifiromaanin, mutta hyvän scifin luominen ei ole vallan helppoa.
Vaikka scifiromaani onkin luonteeltaan erilainen kuin perinteinen romaani, ei siinäkään tule unohtaa tärkeitä perusaineksia: juonta, henkilökuvia ja kerronnan sujuvuutta. Erityisesti päähenkilö on tärkeä, sillä lukijan on voitava samastua tähän, oli tämä sitten sankari tai antisankari. Ilman hyvää päähenkilöä lässähtää parempikin teos.
Koska scifi - science fiction, tieteiskuvitelma - on kuvitteellista, täytyy kirjailijan voida irrottautua tavallisesta elämästään nykyhetken maapallolla ja elää luomassaan uudessa todellisuudessa. Mielikuvituksen on luotava odottamattomia juonenkäänteitä ja yhteensattumia, sillä kaavamaisen tylsiä scifiromaaneja on jo liikaa.
Toisiin maailmoihin liittyvät usein olennaisesti niiden asukkaat. Vieraat rodut kiehtovat ihmisiä, suureksi osaksi niiden ansiosta myös elokuvatrilogiasta Tähtien sota tuli huippusuosittu. Mielikuvituksen mestari Douglas Adams onnistuu omassa viisiosaisessa trilogiassaan Linnunradan käsikirja liftareille kuvaamaan useiden erilaisten rotujen erikoispiirtetä, historiaa ja ulkomuotoa. Erinomaisilla kuvauksillaan tuntemattomien elämänmuotojen kummista tavoista Adams parodioi myös ihmisten edesottamuksia.
Hyvää scifiä voi toki olla myös ilman muita olioita kuin ihmisiä. Robert Anson Heinlein korvaa romaanissaan Kuu on julma vieraiden rotujen oudot tavat Kuun siirtokunnissa asuvien ihmisten uusilla elintavoilla. Koska Kuussa on vain vähän naisia, yleisimmät perherakenteet ovat kolmen tai neljän miehen haaremi naista kohden tai "klaaniavioliitto", jossa keskenään naimisissa on useita miehiä ja naisia.
Scifiromaani tarvitsee onnistuakseen myös sopivassa määrin tekniikkaa. Liiallinen tekniikan tuputtaminen voi kuitenkin pilata kaiken. Stanislaw Lemin Kyberias kertoo kahdesta nerosta, jotka rakentavat mitä merkillisimpiä koneita ja robotteja, ja niinpä kirjailijan on kuvattava laitteiden toimintaa. Saman kirjailijan Return from the Stars (Paluu tähdistä) ei puolestaan saakaan kertoa teknisistä seikoista, sillä siinä päähenkilö palaa pitkältä matkalta koneelliseksi muuttunutta yhteiskuntaa ihmettelemään siitä mitään ymmärtämättä.
Vaikka scifikirjoissa on usein vaikeita tilanteita ja henkeäsalpaavaa jännitystä, tarvitaan niissä myös huumorin keventävää kättä. Hahmojen erikoispiirteet, yllättävät tilanteet ja loistavat oivallukset tuovat kirjaan kuin irjaan elämää. Pidän erityisesti Adamsin kaksipäisestä, kolmikätisestä Zaphod Beeblebroxista, joka asioiden oikean tolan ymmärrettyään lyö kahdella kädellään molempiin otsiinsa ja kolmannella reiteensä.
Monissa scifikirjoissa on ainakin jollain tavalla onnellinen loppu: tehtävä tulee suoritettua, ehkä maailma pelastettua. Lopun onnellisuus ei tosin ole välttämätöntä. Esimerkiksi George Orwellin teoksen Vuonna 1984 päähenkilö Winston menettää lopulta oman tahtonsa ja rakastaa Isoa Veljeä massan mukana. Tämä saa lukijan mietteliääksi ja jättää kirjan sanoman myllertämään lukijan mieleen. Katso maailmaasi, oletko sittenkään oikealla puolella?
Hyvässä scifiromaanissa yhdistyvät niin juoni, henkilöt kuin uusi maailmakin, tekniikaa ja huumoria unohtamatta, mutta parhaan teoksen erottaa muista lopulta vain lukemalla. Loistava scifiromaani tempaa lukijan mukaansa heti ensimetreillä eikä hellitä otettaan kansien sulkeuduttuaan. Paras scifiromaani tuo uusia ulottuvuuksia lukijansa elämään.