Minne päin nyt? Ahdistus vei miestä kauemmas etelään. Missä oli kotimaa, missä supisuomalaiset alkoholistit? Viimeaikaiset tuttavuudet olivat lopulta käyneet vain haalistuviksi varjoiksi. Mies otti uuden pikkupullon itse tislaamaansa vettä, joi ja huokaisi. "Ne kirotut...", manasi mies, mutta unohti jälleen, mitä oli kiroamassa. Eteenpäin elämässä, päätti mies ajatella ja korkkasi pullotetun laivansa. Laiva kainalossa mies ajelehti alas katua. Kuuma merituuli puhalsi otsaa alemmas poskille. Mies näki poikien hyppivän kotinsa ikkunasta kadulle levitetyille patjoille. Nainen kaulassaan paperiliittimistä tehty ketju käveli ohi. Jompikumpi - nainen tai ketju - kiinnitti miehen huomion. Maiseman ainoat värit olivat nuhruisen kulmakaupan näyteikkunassa hehkuvat vesivärit. Mies astui kauppaan ja talikolla uhaten vaati saada vesivärit. Mies liuotti värit sangolliseen vettä ja lähti kaataakseen liuoksen mereen. Vetinen aurinko hohkasi taivaalla antaen elinvoimaansa uusille ja taas uusille mullistaville keksinnöille. Mies potkaisi kiveä, joka vierähti erään muurahaisen päälle. Muurahainen oli lopun elämäänsä raajarikko. Kauneus saavutti meren ja polvistui sen ääreen. Kaulassaan kultaisessa ketjussa riippuva vetoketjun vedin mies nousi ja alkoi ääneti syöstä värillistä vettä Tuonelan virtaan. Meri muuttui suureksi sateenkaareksi ja paavi alkoi messuta: "Sateenkaari on lupauksen merkki, lupauksen merkki." Unessa mies otti laivansa ja seisahtui sen kannelle. Ainoa keltainen väriraita sateenkaaressa muistutti häntä etäisesti oljenkeltaisesta eteisestä. Keltaisen valon aallonpituuden tangentti suli auringonvalossa saksien välkkeeksi. Mies leikkasi uuden palan juustoa GSM:lleen, joka urahti tuskin kuuluvasti. "1 puhelu tullut", ilmoitti miehen paras ystävä. Neiti Aika oli epätoivoisesti yrittänyt ottaa vastapuhelua miehelle tämän lukiessa ajatuksiaan. "Toinen potenssi lie kohtalomme", tokaisi radio ja ajoi tiehensä. Jäljellä oli vain radiohiljaisuus ja radiohiiliajoitusta suorittava lääketieteen kandidaatti. Kuinka ollakaan, mies kiinnostui kandidaatin suojakilven rakenteesta ja alkoi katseellaan seurata hentoisen kilven jokaista liikettä. Pyhän Sydämen kappeli kutsui kellollaan miestä. Laiva lähti yhä kiihtyvästi lipumaan surujen satamaan, jossa sen oli määrä kohdata kohtalonsa. Miehen parta oli jo seitsemän senttimetrin paksuinen ja kaupungin tytöt käyttivät sitä patjanaan. "Mitäpä tuosta", ajatteli mies katsellen hiirtä, joka leikki kuolleella kissalla. Kissan vieressä istui lohduton lyijytäytekynäkauppias. Mies muisti ensimmäisen näkemänsä lyijykynän. Se oli ollut hänen opettajansa ylpeys, harvinainen keräilykappale. Miehen kouluaikaan olivat kouluissa yleisessä käytössä Commodoret, joiden rapinaan hän jälleen nukahti lapsuuskehtonsa unessa.

290398. Takaisin muihin teelmiin