Joskus yläasteella se kai oli, kun ensimmäinen kiinnostus ensi kerran heräsi. Hannu, OH3NOB, fysiikanopettajani, pyysi mut mukaan JOTA-leirille. Viikonloppuna opeteltiin alkeita, radioaaltojen etenemistä, oman nimen sähkötystä ja mikä tärkeintä, kuunneltiin, kuinka Hannu piti kusoja. Ylpeydekseni voin todeta, että selvisin varsin hyvin Hannun ja yhdeksän pojan kanssa ainoana tyttönä. Leirin jälkeen oli sellainen olo, että joskus isona minäkin vielä... Kuitenkin oma lupa oli vielä kaukainen unelma eikä konkreettinen tavoite. Kaikki radioamatööritoimintaan vähänkin liittyvä tuli kuitenkin lehdistä luettua varsin tarkasti ja kiinnostuneesti.
Alkuvuonna 1998 samainen Hannu lähetti sähköpostia ja kertoi Kangasalle perustetusta radiokerhosta käskien tulla käymään ja tuoda oman vartionikin. Lopullinen sysäys kerholle menemiseen oli kuitenkin Itä-Pirkanmaa -lehdessä julkaistu juttu OH3ABN-kutsulla varustetusta kerhosta.
Yksin en kuitenkaan uskaltanut mennä kerholle, vaan pyysin taustatueksi Marjon. Yhdessä sitten kuljimme kohti kerhoa ainoana tuttuna ihmisenä Hannu, jonka kanssa olimme sopineet kerholle menosta. Kerholla kuitenkin törmäsimme heti Markukseen OH3RM ja muihin ukkoihin, jotka olivat kovin innokkaita pitämään YL:t kerholla. Pistipä Markus asian varmemmaksi vakuudeksi vielä opiskelumateriaalit tilaukseen.
Marjon kanssa luimme innokkaasti Tiimissä hamssiksi -kirjojamme (OH3RU 1997) historian tunnilla ja opiskelimme sähkötystä. Parini Anna hetken meitä kuunneltuaan kysyi mistä ihmeestä on kyse. "Meistä tulee radioamatöörejä!" Hetken keskustelun jälkeen Anna oli valmis lähtemään kanssamme kerholle, minne hän sitten juurtui seuraksemme. Yhdessä opiskelimme kaikki historiantunnit ja kerhoillat ja sekä minulle että Marjolle tuli siitä historian kurssista vaivainen seiska.
Kesällä kukin meistä oli tahollaan, Anna Liettuassa, minä rippileireillä ja menossa ja Marjo ties missä. Tahoillamme kuitenkin opiskelimme enemmän tai vähemmän ja kerholla käytiin kunhan ehdittiin. Minusta tuli OH3ABN / OH3NE Contest teamin virallinen kisamaskotti IARU HF Championshipin aikana. Suuren ukkosen vuoksi jouduin jäämään kontestia seuraamaan ja loppujen lopuksi se oli kisamaskotille varsin mieluisa kokemus.
Kesäleiri HamiHimo-98 koitti sateisena, mutta jännittävänä: olihan nyt tutkinnon aika. Viime hetkillämme pänttäsimme tekniikka ykköstä ja Q-lyhenteitä Ahdin OH8LVV opastuksella. Tentti tuntui menevän hienosti ja viimein tuloksia kysellessämme saimme kuulla, että pisteitä oli kaikille kolmelle ropissut molemmista moduuleista yli 50. Iloisesti soitin isälle ja kerroin uutiset samaan hengenvetoon mainiten tarvitsevani radion. 2 min 50 s kesti puhelu, joka takasi minulle radiot. Kallista HF-rigiä ei pikku tietoliikenneluokkalainen tietenkään tarvitse, mutta isälle VHF- ja HF-rigeillä ei ole paljoakaan eroa...
Sittemmin minulle suorastaan kannettiin eteen neljännesaallon GP, syöttöjohto, mustat naulakiinnikkeet ja Mobira. IC-735:nkin ehdin ostaa halvalla, kun Mikko OH3HEI näki Vipusessa ilmoituksen ennen ketään muuta. Omaa kutsua ei kuitenkaan vielä ollut saapunut, ja odottaminen oli vallan kauheaa, kun samalla sai kuunnella ukkojen höpinöitä Mopesta. Onneksi Icomissa ei vielä ollut virtalähdettä eikä antennia enkä aivan seonnut monesta puhuvasta radiosta, joille en kuitenkaan itse saanut puhua.
Se virtalähdekin sitten tuli päivähoitoon ja myös pikkuinen lanka-antenni, mutta SWR:n ollessa useita miljoonia sillä ei isommin workittu. Ysiysin kuunteluun se sen sijaan soveltui vallan mainiosti. Oma kutsu oli kovasti tulossa, Markus lupaili pätevyystodistuksia jo lähetellyn.
Tiistaina 19980818 kouluun lähtiessäni olin aivan varma, että pätevyystodistus on tullut, vaan luuloni osoittautuikin vääräksi. Surkean, mutta odottavan ilmapiirin vallitessa sujui tämäkin koulupäivä illan mikroaaltotestiä odotellessa. Marjon kanssa menimme meille soittamaan Sedälle OH3BK ja siivoilemaan edellisen yön lettukestien jälkeisiä sotkuja. Markus soitti ja kysyi ovatko pätevyystodistukset jo tulleet ja kuultuaan, että eivät, kertoi, että kutsut on jo jaettu. Samanaikaisesti Marjo lukiessaan sähköpostejaan viittoili katsomaan ja niin ensi kerran näimme omat kutsumme. Anna määriteltiin OH3HOB:ksi, Marjo OH3HOC:ksi ja minusta leivottiin OH3HNY. Ennalta olinkin jo arvannut, että Marjo ja Anna saavat peräkkäiset, mutta minun omaperäisyyteni pätee tässäkin asiassa.
Kutsu ei kuitenkaan ollut vielä virallisesti oma, vaan thk:n kirjettä odoteltiin. Pätevyystodistus olisi pitänyt vielä saada ja kaapin takana ja pöydän kulmalla nököttävä moppe vaikutti aina vain mielenkiintoisemmalta.
Lopulta, seuraavana päivänä, saapuivat lupapaperit postissa. Löysin ne laatikosta, kun kävin välitunnilla kotona, ja juoksin heti huoneeseeni mopen luo. Ensimmäinen lokimerkintäni on keskiviikolta 19.8.1998 kello 05:54 UTC-aikaa, vasta-asemana Heikki OH3JKV. Tyttöjen kanssa oli jo kauan etukäteen puhuttu ensimmäisestä kusosta ja suunniteltu vasta-asemaa pitkään ja hartaasti. Heikki oli hyvä valinta, sillä hän taisi olla ainoa sillä hetkellä 145.400 MHz:iä päivystävä amatööri.
Jatkuu ensi numerossa..