Teki mieli lähteä reilaamaan,
Teemoitimme reissua hiukkasen etukäteen etsimällä mielenkiintoista modernia arkkitehtuuria matkan varrelta. Erityisesti Bauhaus-rakennukset jäivät mieleen. Dessaussa on Bauhaus-koulun päämaja, opettajien asuintalot sekä puolikokeellinen suuri lähiö, Stuttgartissa taas 1920-luvun asuntopulaan ratkaisuksi ehdotettujen Bauhaus-talojen esittelyyn rakennettu alue. Dessaun ja Stuttgartin lähiöiden suurimpana erona on se, että Dessaussa kutakin asuntotyyppiä on yleensä kymmeniä, kun taas Stuttgartin asunnot ovat uniikkeja. Muuten vain kaupunkikuvaa katsellessamme pääsimme näkemään Gentin hyvin siistin ilmeen, jossa uusi ja vanha arkkitehtuuri elävät sovussa, sekä Reininlaaksossa vanhaa saksalaista puurakentamista.
Keski-Euroopassa on paljon historiallisia kohteita, jotka on otettu Unescon maailmanperintökohdelistalle. Kävimme ainakin yhdeksässä, ja näistä pari huomasimme vasta paikan päällä. Paikoista kirkot olivat tietysti näyttävimpiä, kun taas muuten vaan historiallisissa paikoissa jouduimme monta kertaa toteamaan, että historia meni jo. Poikkeuksen teki Roskilden tuomiokirkko, jonne on haudattu suuri määrä Tanskan kuninkaallisia ja jossa on näytillä nykyisen kuningattaren arkun pienoismalli. Siellä tajusimme, miten nykypäivä on vain yksi hetki historiassa.
Ruoka oli hyvää ja usein myös halpaa. Saksassa irtojäätelö maksaa 70 senttiä, ja hinta nousee lineaarisesti pallojen määrän kasvaessa. Mikä parasta, jäätelökioskeissa oli vaikka mitä erikoismakuja. Söimme kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia, joista Aachenin Sauerbratenpalastin hapanpaisti jäi ykkösenä mieleen, hyvänä kakkosena tsekkiläinen hapankaali. Timo joi matkalla paikallisia oluita ja päätyi siihen, että tumma on parasta. Voi olla, että Tsekissä pidetään kitkerämmästä mausta kuin lännemmässä, mutta puutteellisen aineiston vuoksi tulosta ei voida tarkastella tilastollisesti.
Melkein joka päivä oli hellettä. Sadetta saimme vain pari kertaa, ja silloin se oli kuin taivaan lahja, paitsi kun ukkonen rikkoi radalta jotain Ruotsissa. Emme sairastuneet EHEC-epidemiasta huolimatta. Kaikki meni oikeastaan niin putkeen kuin vain voi mennä.
Lisää reissusta:
Teksti Tiiti Kellomäki, kuvat pääosin Timo Kellomäki 2011.